Kanavalta PeakState Motivation, Maya Angelou:n puhe.
Hän oli kirjailija, ihmisoikeustaistelija, vuonna 2001 hänet valittiin USAn 30:s vaikutusvaltaisimmaksi naiseksi. https://fi.wikipedia.org/wiki/Maya_Angelou
Signs you are a chosen one – Why chosen ones struggle in large groups – The spiritual weight of being set apart – Protecting your energy and peace – How people react to chosen ones – The blessing of solitude – Understanding divine separation – Why not everyone can walk with you – Lessons Maya Angelou left for chosen souls – Walking confidently in your calling – Final encouragement and reflection
Aikaisempi artikkelini liittyy samaan asiaan: https://saderatsastaja.vuodatus.net/lue/2025/07/jumalan-valittu-suomennos
Suomensin litteraatista itse, en käyttänyt tekoälyä:
"On syy miksi kotka liitelee yksin. Se ei ole peloissaan eikä ylimielinen, vaan siksi että korkea paikka vaatii eristäytymistä.
Jotkut teistä tuntevat että olette liian erilaisia kuuluaksenne joukkoon, liian syvällisiä tullaksenne ymmärretyksi, liian hereillä sopiaksenne joukkoon.
Ette ole epäsosiaalisia, vaan henkisesti korvamerkittyjä. Kaipaus sisällänne ei ole yksinäisyyttä, vaan perintö joka muodostuu hiljaisuudessa. Ette kävele väkijoukossa, koska teitä ei suunniteltu tavanomaisuuteen. Sinua ei jätetä huomiotta, olet piilotettu. Sinua ei hyljeksitä, vaan suojataan.
Jos olet koskaan kysynyt itseltäsi miksi tunnet itsesi ulkopuoliseksi joka huoneessa, miksi tunnet itsesi väsyneeksi huoneessa joka on täynnä puheensorinaa, tai miksi hiljaisuus tuntuu pyhemmältä kuin aplodit, tämä viesti on sinulle. Tulet oppimaan miksi kuljet yksin, miksi tietyt ihmiset eivät pysyneet elämässäsi ja miksi sinun ei saa pienentää itseäsi, tullaksesi nähdyksi.
Olla "valittu" tarkoittaa olla asetettu sivuun, ei heitetty syrjään. Heissä jotka on "voideltu", on jotakin erilaista, sitä ei osaa pukea sanoiksi, mutta kun he kävelevät huoneeseen, ilmapiiri muuttuu. Se ei ole karismaa, ei itsevarmuutta, eikä hurmaamista. Se on paino, hiljainen painovoima joka aiheutuu valituksi tulemisesta, kutsumuksesta ja vihkimyksestä johonkin suurempaan kuin suosionosoituksiin, suurempaan kuin huomio, suurempaan kuin se että sinusta pidetään.
Sen vuoksi he eivät kykene olemaan aivan kaikkialla, kaikkien seurassa. Heitä ei ole suunniteltu massakulutukseen, eikä sulautumaan joukkoon. Heidän sielunsa ei koskaan ollut viritetty kulkemaan käsikädessä muiden kanssa, vaan heidän polussaan ja hiljaisuudessaan on pyhyyttä, pyhä rytmi matkassaan, joka ei sovi kovaäänisiin ihmisjoukkoihin.
"Voideltu" ei koskaan ole suuressa porukassa. Ei siksi että olisivat parempia kuin toiset, vaan koska heidän suunnitelmansa on erilainen. Jotkut eivät ymmärrä tätä ja ottavat sen henkilökohtaisesti. He luulevat etäisyyttäsi ylimielisyydeksi, yksinäisyyttäsi tuomitsemiseksi, hiljaisuuttasi torjunnaksi. He eivät ymmärrä että "voidelluksi" pääsemisellä on hintansa, et saa sitä mitä kaikki muut, mutta kuulet jumalan selkeästi.
Et voi olla missä tahansa kenen tahansa kanssa ja suojella pyhää tulta sisälläsi, sillä henkesi on suunnattu taajuudelle jota toiset eivät kuule. Mitä enemmän ääniä sallit päästä alueellesi, sitä vaikeampaa on kuulla kuiskauksia. Väkijoukko aiheuttaa kaaosta ja se on liian kuluttavaa. Jokainen pyhien tekstien profeetta, parantaja, valtakuntien rakentaja, kaikki heidät vedettiin sivuun ennenkuin heidät työnnettiin eteenpäin.
Ennenkuin "voiteleminen" julkistetaan kaikille, sitä suojellaan yksityisyydessä. Siksi tunsit yhteyksien katkeamista, selittämätöntä erilleen ajautumista ennen niin rakkaista ystävistä.
Henkinen kaipaus jota tunnet, kun olet huoneessa joka on täynnä ihmisiä mutta ei tarkoitusta. Väsymys joka ei aiheudu fyysisestä uupumuksesta, vaan tunnetaakasta kun joutuu teeskentelemään sopivansa joukkoon, joka ei ole kutsumuksesi mukainen. Se kaipaus ei ole sattumaa, vaan pyhää erottelua. Sinua pidäteltiin, koska jotain pyhää valmisteltiin sisälläsi.
Kaikki eivät kykene hyväksymään sitä henkilöä jollaiseksi kasvoit, kaikkia ei voi päästää "voitelusi" lähelle. Sillä elämässäsi se voitelu saa ihmiset tuntemaan olonsa epämukavaksi, etenkin heidät jotka hyötyvät hiljaisuudestasi, itsesi pienentämisestä.
Mutta et ole täällä tekemässä toisten oloa epämukavaksi, vaan tulit elämäntarkoituksen kera, se ei ilmene toisten seurana. Toisinaan se ilmenee pitkinä öinä, hiljaisina rukouksina, vastaamattomina kysymyksinä ja yksinäisyytenä joka tekee sinut nöyräksi ytimiäsi myöden. Se on käännekohta joka saa öljyn virtaamaan.
Tässä on totuus: kun olet todella "voideltu", olet yksinäinen ennenkuin olet legendaarinen, väärinymmärretty ennenkuin sinua kunnioitetaan, hyljeksitty ennenkuin sinua arvostetaan. Se on kaava, se on valmistelu. Koska jos henkeäsi ei valmisteltaisi yksinäisyydessä, julkisen tehtävän raskaus musertaisi sinut. Siksi jumala pitää sinua piilossa.
Ei siksi ettet olisi valmis nähtäväksi, vaan koska hän ei halua nähdä sinua satutetun. Hän rakastaa sinua liikaa, antaaksesi nimesi nousta ennenkuin luonteesi perusta on vahvistettu, hän suojaa öljyäsi ennenkuin sallii toisten osallistua sen ylivuotamiseen. Se ei ole rangaistus, vaan valmistelua.
Kotelo saattaa tuntua vankilalta, mutta se on suoja, sinua muovataan. Jos ollaan rehellisiä, suurin osa ihmisistä haluaa läsnäoloasi mutta ei sitä kasvamisen prosessiasi, he haluavat hehkun, ilman ymmärrystä muovaamisesta, he haluavat öljyn ylivuotamista kunnioittamatta öljyä, he rakastavat hedelmää, mutta eivät koskaan kykenisi sietämään painetta.
Joten "voideltujen" tulee olla varovaisia, ihan kaikkien ei voi antaa käsitellä sitä pyhyyttä, ei voida paljastaa kasvuprosessia julkisen arvostelun kohteeksi. Koska kun jumala "voitelee" sinua, elämästäsi tulee pyhitettyä, kaikki mitä teet, kantaa henkistä arvoa, jopa hiljaisuutesi puhuu.
Siksi lähipiirisi tulee olla pieni ja pyhitetty. Ei sen vuoksi että olisit parempi, vaan koska se mitä kannat, on isompaa. Ei sinua ole tarkoitettu massoille, olet tarkoitettu hetkeen ja kun se hetki tulee, äänesi kaikuu sukupolvien ajan. Siihen saakka sinun tulee olla piilossa, kasvatettuna.
Varjoissa on hyvätkin puolensa. Hiljaisuudessa on voimaa, epäselvyyden puutarhassa on kasvua. Joten älä taistele eristämistä vastaan, älä sure ystävyyksiä jotka hiipuivat pois, älä jahtaa asioita jotka eivät enää sovi.
Ei sinua tarkoitettu sopimaan, vaan muuntautumaan, eikä sellainen tapahdu väkijoukossa. Se tapahtuu luolissa, hiljaisissa paikoissa missä sielusi tapaa pyhyyden, missä egosi kuolee ja olemuksesi nousee.
Anna väkijoukon tanssia metelin mukana, sinulla on toisenlainen laulu hengessäsi, ääni joka vapautuu vain kuuliaisuudella, melodia joka vaatii hiljaisuutta kypsyäkseen. Ei se ole suosion hetki, vaan valmistautumisen hetki, sen "voitelemisen" suojelemista joka asetettiin elämääsi jo ennen syntymääsi. Joten "voideltu" ei kulje väkijoukossa, sillä ne joukot usein kantavat harhautusta.
Ei sinua suunniteltu olevan joka paikassa, vaan olemaan tehokas ja se vaatii yksinäisyyteen vetäytymistä. Kysy keneltä tahansa profeetalta, parantajalta, totuuden ääneltä, ei heidän elämänsä ollut väkijoukossa, se oli siunattua, kuten sinunkin elämäsi. Pysy kurssissa, suojele öljyäsi, kunnioita yksinäisyyttä.
Äläkä unohda että kutsumus jota kannat, on syy eristäytymiseesi. Ei sinua hyljeksitty, olit varautunut. Ei sinua jätetty yksin, sinut nimettiin. Ei sinua unohdettu, sinulle kerrottiin asioita etukäteen.
Monille voiteleminen on liian raskasta, joten valitun tulee kävellä kevyesti, se mitä he kantavat on raskasta. On totuuksia joita korvat eivät kuule koskaan, mutta sielu tietää. On salaisuuksia joita ei puhuta, mutta henki tietää ne ennenkuin sanat muodostuvat.
Herkkyytesi ei ole heikkoutta, se on kompassisi, kykysi navigoida kiireisen maailman läpi, joka kieltäytyy tuntemasta. Ei tarvitse kuulla henkilön puhuvan, tietääkseen mitä he kantavat sisällään, ei tarvita todisteita, kun sen voi aistia, tuntea. "Valittu" aistii huoneen tunnelman jo ennenkuin istuu alas, he tietävät lauseen lopun ennen sen päättymistä, tietävät kuka oli totuudessa ja kuka naamarin takana.
Se ei ole vainoharhaisuutta eikä yliajattelua, se on tarkkanäköisyyttä joka terävöityy yksinäisyydessä, aktivoituu tuskassa, petoksessa ja heräämisessä. Värähtelyt eivät valehtele, hymyt voivat valehdella, sanat huijata, kohteliaisuudet voivat piilottaa. Mutta energia kertoo kaiken, sielulla ei ole filtteriä. Kun olet valittu, kehostasi tulee antenni. Kävelet jonnekin äänekkääseen huoneeseen, yhtäkkiä tunnet olosi raskaaksi tietämättä miksi, mutta rintaasi puristaa ja tiedät ettei tule viipyä kauaa.
Se ei ole pelkoa vaan viisautta, sisäinen varoituskello, sielusi ei halua saastua. Se on jumala joka kuiskaa: "tämä huone on liian äänekäs sinun rauhallesi". Toisinaan lähipiirisi jäsenet tuntuvat näin raskailta.
Sillä vaarallisimmat värähtelyt eivät ole peräisin vihamiehiltä, vaan heiltä jotka teeskentelevät rakastavasi sinua ja salaisesti kilpailevatkin sinua vastaan, hymyilevät päin kasvojasi mutta tukahduttavat kasvusi. He sanovat juuri oikeita asioita, mutta heidän henkensä kavahtaa joka kerta kun nouset kehityksessäsi. Valittu kuulee sanomattomatkin sanat, se on pyhän energian kantamisen taakka tässä maailmassa, joka on addiktoitunut teeskentelemiseen. Kävelet rakkaudessa mutta näet kateuden, johdat rakkaudella mutta tunnet ylenkatseen, olet armollinen mutta tunnet pahantahtoisuuden kohteliaisuuden takana.
Herkkyys aistia energioita tuo mukanaan yksinäisyyden, et haluaisi olla sellainen, mutta sellaista se on. Et halua lukea täyttä huonetta kuin avointa kirjaa, et halua tuntea jokaista energian muutosta, jokaista mielipiteen värinää, jokaista piikkiä hymyn takana. Mutta henkesi ei anna olla sinun näkemättä näitä asioita, joten sinusta tulee hiljainen, valikoiva, ei ylpeydestä vaan suojauksen vuoksi. Et enää selittele hiljaisuuttasi ihmisille jotka eivät kunnioita henkeäsi, et enää epäile merkkejä joita sielusi huomaa, et enää pienennä itseäsi vain sopiaksesi joukkoon ja pitääksesi ilmapiirin kevyenä.
Sillä kantaessasi valoa, se häiritsee kaikkea joka on rakennettu varjoihin. Ei ole sinun tehtäväsi himmentää sitä valoa, että toisilla olisi mukavampi olla teennäisissä rooleissaan. Ei sinua valittu että toiset voisivat sietää sinua, vaan sinut valittiin että he voisivat tuntea. Siksi ihmiset eivät unohda sinua vaikka yrittäisivätkin, olemuksesi pysyy heidän mielessään paljon sen jälkeenkin kun olet lähtenyt.
Ei se vaikutus riipu siitä mitä sanoit, vaan mitä kannoit, edustit: totuutta, selkeyttä, linjautumista, peiliä. Jotkut ihmiset vihaavat peilejä, koska se näyttää heidän naamionsa, joten älä ylläty jos joku ottaa etäisyyttä sinuun tai muuttuu kylmäksi. Älä yritä sisäistää sitä energianmuutosta, vaan hyväksy se mitä henkesi jo kertoi heti alussa.
Jokainen ei kykene kestämään valitun energioita, koska valitun henki on rehellinen. Rehellinen energia haastaa kaiken teennäisen. Valittu ei kykene teeskentelemään naurua, sutkautusta, lojaalisuutta, koska henki hylkii kaikkea epäaitoa. Se on henkilökohtaista, henkistä.
Siksi uupuu pinnallisissa paikoissa, kun juoruilu ja rupattelu, small talk väsyttää, epäaito huolestuneisuus karmii selkäpiissä. Se ei ole snobismia, vaan sielu on kasvanut yli pinnallisen tason kommunikoinnin ja kaipaa syvyyttä, totuudellisuutta, rauhaa. Löytää enemmän iloa rauhallisesta kävelylenkistä kuin huoneesta täynnä puhetta ja istuisi mieluiten jonkun aidon ihmisen kanssa, sen sijaan että on ympäröitynä ihmisillä joilla on henkiset naamiot.
Ilosi ei kasva huomiosta, vaan samansuuntaisesta linjautumisesta. Se lahja, herkkyys, oli jotain mitä et pyytänyt vaan kasvoit ja selviydyit siihen herkkyyteen. Jokainen petos hienosääti sitä, jokainen sydänsuru terävöitti, jokainen pettymys uudelleenmääritteli sen.
Nyt harkintasi on salainen ase ja rauhasi on kilpesi, joten kun tunnet energianmuutoksen, et jää väittelemään vaan poistut ja annat ihmisten pitää oman rauhansa. Et tarvitse päätöstä asioille, aistit sen jo ennenkuin keskustelu päättyi, värähtelyt eivät valehtele.
"Valittu" on aina yhtä keskustelua edellä katoamista, ei siksi että olisi epävakaa, vaan koska eivät halua jäädä paikalle jos heitä ei arvosteta, he eivät vaihda rauhaansa läheisyyteen. Joten kun he aistivat äänensävyn muutoksen, epäröinnin, piilotetun halveksunnan, he eivät haasta, vaan irrottautuvat. Siinä irrottautumisessa he säilyttävät pyhyyden.
Jotkut ihmiset eivät loukkaannu siitä mitä sanoit, vaan siitä miltä henkesi tuntuu ja se ei ole sinun syysi. Se on aitouden hinta, et ole tarkoitettu jokaisen ymmärrettäväksi mutta olet juuri sitä mitä oikeat ihmiset ovat rukoilleet löytävänsä.
Joten luota värähtelyyn, tunteisiisi vaikka niissä ei tuntuisi olevan järkeä. Luota jopa silloin kun sanat eivät sovi energiaan, kun hymy tuntuu ontolta, vaikka huone taputtaisi mutta henkesi kavahtaa, luota että se ei ole pelkoa eikä tuomitsemista. Se on lahjasi joka johtaa sinut aina totuuden äärelle.
Kohtalon maisemaan on uurrettu polkuja joita ei koskaan tarkoitettu massoille, niin kapeita, niin pyhiä, niin taidokkaasti tehtyjä että väärän äänen kuiskauskin voi heittää matkalaisen pois polulta.
Jos olet valittu, polkusi ei ole sama kuin toisilla, sillä se mitä kannat, on liian painavaa ja pyhää, että sitä voisi jakaa kenen tahansa kanssa. Sinut merkittiin jo ennen ensimmäistä henkäystäsi, matka edessäsi suunniteltiin olevan perustaltaan erakkomaista. Ei yksinäistä, ei hylkäämistä, vaan pyhää erottelua.
Maailma saattaa ilmaista sinulle että menestystä mitataan sillä miten moni kävelee mukanasi, moniko kannustaa ja taputtaa kun nimesi mainitaan.
Mutta sielu tietää eri totuuden: on vuoria joita sinun tulee kiivetä paljasjaloin ja yksin, kukaan ei opeta sinulle sellaista. Kukaan ei valmistele sinua yksinäisiin öihin, ei kerro että kutsumus tarkoittaa pois leikkaamista, poistamista siitä mukavuudesta jota tunsit aiemmin. Et voi liikkua muiden tavoin, et voi nojata toisiin, et voi odottaa jonkun hyväksyvän näkemystä joka annettiin vain sinulle. Sinulla ei ole karttaa, on vain ääni sisälläsi.
Katselet kun muut kävelevät yhdessä, käsikädessä, äänekkään naurun säestämänä, samoin suunnitelmin. Ja sinun jalkasi liikkuvat eri suuntaan. Yrität sulautua joukkoon, kävellä heidän kanssaan samaa tietä, mutta henkesi muuttuu rauhattomaksi, rauhasi särkyy, tiedät sisimmässäsi ettei se ole sinun tiesi, sinun polkusi ei ole leveä, sitä ei ole päällystetty, se ei ole juhlava.
Se on erämaan polku, joka särkee sinut ennenkuin korjaa sinut, vain henkisesti kyvykkäät selviävät siitä.
Pyhää ilmaa ei voi jakaa satunnaisten henkien kanssa. Se mitä elämässäsi on, on harvinaista ja harvinaiset sopimukset vaativat harvinaisia ympäristöjä. Joten kävelet toisinaan kyynelten kera, täristen, liian suurien kysymysten kera. Et kävele koska se on helppoa, vaan koska sielusi tietää että paikoillaan pysyminen olisi väärin. Kävelet vaikka sydämesi on raskas, voimasi heikko. Et kävele siksi että näkisit maalin, vaan koska luotat siihen joka valaisee polkusi.
Kävellessäsi menetät asioita, ihmisiä, mukavuuden, tuttuuden. Yrität pitää kiinni, selittää kasvuasi, pehmittää erotteluasi, mutta polku ei taivu nostalgisointiin. Kutsumuksesi ei majoita mukavuuksia. Tulee hetki kun joudut valita ihmisten hyväksynnän ja oman kutsumuksesi välillä, sen välillä oletko pidetty, vai oletko linjassa polkusi kanssa. Ja linjautuminen on yksinäistä tietyssä kohtaa.
Mutta älä anna huijata itseäsi, se on yksin kulkemisen onni, hiljaisuudessa tapahtuu paljastuksia, on selkeyttä kun kukaan ei varjokävele vierelläsi. Hiljaisuudessa opit kuulemaan oman henkesi äänen, jumalan äänen selvemmin.
Kun olet valittu, polustasi tulee peili: se näyttää itsesi. Ei sitä versiota minkä toiset näkevät, vaan raa'an todellisen pyhän itsesi. Sen joka toivoo, epäilee, painii uskon kanssa, kyseenalaistaa hiljaisuuden, pysyy liikkeessä. Opit omat rytmisi, kapasiteettisi, ymmärrät ettet ole särkyvä, sinua muovattiin.
Yksin kävelyssä on jotain pyhää, ymmärrät ettei se ollut hylkäämistä, se oli aurinkokylpy, pyhä hiljaisuuden verho ympärilläsi ettet saastuisi äänistä jotka eivät olleet sinulle tarkoitettu. Sinut asetettiin syrjään eikä työnnetty sivuun. Vaikka joinakin päivinä hiljaisuus tuntuu liian äänekkäältä, kun toivot keskustelua, seuraa, ymmärrystä.
Mutta jopa siinä kaipuussasi sinua puhdistetaan, opetetaan pyhä taito olla nojaamasta ihmisiin, vaan olemukseen. Sillä jopa hyväätarkoittavat ihmiset saattavat tulla harhautukseksi, ystävälliset sydämet saattavat tietämättään hidastaa sinua. Joskus jopa rakkaus saa odottaa portin ulkopuolella. Toki rakastat heitä, mutta tämä osuus polustasi ei ole sivustakatsojille, se on vain sinun ja henkesi välinen.
Siksi ovet sulkeutuvat, puhelin ei soi, ihmiset joiden kuvittelit kävelevän mukanasi häipyvät muistoihin. Heidän ei ollut tarkoitus kävellä sinne minne sinä olet menossa ja rikotun sydämesi tulee hyväksyä se. Jotkut sidokset olivat vain siltoja, jotkut vain opetuksia, joidenkin käsien oli tarkoitus pidellä sinua vain yhden kirjan luvun verran eikä koko kirjaa.
Ja silti kävelet eteenpäin, koska se mitä on edessä ei voi odottaa, kävelet koska tiedät nyt: se ei ole rangaistus vaan valmistelua. Sinua on valmisteltu taakkaan jota toiset eivät koskaan joudu kantamaan, sinulle opetetaan miten kulkea ilman että sinua kannetaan. Olet myrskyssä kävelijä, valonkantaja, sielu joka ei kavahda kun tuulet nousevat. Vaikka polku onkin yksinäinen, se rakentaa sinussa jotain joka ei kaadu. Toiset saattavat periä mainetta ja onnistumista, sinä perit voimaa.
Joskus tulee se päivä kun katselet taakse ja ymmärrät ettet koskaan kävellyt yksin, aina joku käveli mukanasi opastaen, pidellen sinua pystyssä kun polvesi huojuivat, nostaen kasvojasi kun kyyneleet sokaisivat tien. Se näkymätön käsi, ikuinen lohtu, pyhä olemus vaati täyden huomiosi, siksi muut eivät voineet kulkea mukanasi. He olisivat harhauttaneet sinut siltä joka harjoitti sinua kohtaloasi varten.
Siksi valitut kävelevät polkua johon mahtuu vain yksi, pyhä matka vaatii täyden läsnäolosi. Edessä on jotain jossa on sinun nimesi ja jos joku kävelisi mukanasi, he astuisivat sellaiseen jota vain sinut oli tarkoitettu kantamaan.
Joten anna heidän arvella, väärinymmärtää, kutsua elämääsi ylimielisyydeksi, eristäytymiseksi, outoudeksi. Anna heidän katsella laajemmilta poluiltaan käsin, ei tarvitse selittää kulkuasi, sinun on vain tarkoitus päättää polkusi.
Sitten saavutat erämaan jälkeen selkeyden, pöly laskeutuu ja vahvuutesi loistaa haavojesi läpi. He ihmettelevät miten selvisit, itse tiedät että selvisit koska kävelit polkuja jotka oli tarkoitettu vain yksille jalanjäljille, etkä koskaan lopettanut kävelemistä.
On paikkoja joihin vain hiljaisuus voi kuljettaa, sielun syvyyksiä joita mikään keskustelu ei saavuta, totuuksia jotka eivät koskaan tule pinnalle väentungoksen melussa, mutta nousevat kuin suitsuke yksinäisyyden hiljaisuudessa. Jos olet löytänyt itseäsi siitä hiljaisuudesta, et ole kirottu eikä unohdettu, vaan sinua opetettiin.
Yksinäisyys ei ole rangaistus, se on opetusjakso, jonka luokkahuoneessa ei ole ikkunoita, aplodeja, hyväksynnän nyökkäyksiä. Siinä on vain sinä, hengityksesi, kysymyksesi ja näkymätön käsi joka painaa kevyesti olkapäätäsi sanoen: "Istu alas, meillä on töitä."
Eivät valitut vain herää yhtäkkiä viisaana, eivät yhtäkkiä ole maadoittuneita. He ovat ensin rikkinäisiä, tyhjennettyjä ja asetettuna hiljaisuuteen joka opettaa sellaista mitä kukaan maallinen opettaja ei koskaan kykenisi. Se itsensä löytäminen on paikka missä juuret kasvavat.
Yksinäisyys on kutsu: "Tule pois heidän ääntensä luota, että voisit viimein kuulla minut, tule pois metelistä, mielipiteistä, häiriöistä, riippuvuuksista. Tule pois hyväksynnän etsimisestä."
Maailma on opettanut meitä pelkäämään yksin olemista, kuin se olisi epäonnistumisen merkki. Mutta pyhyys tietää että ennen nousua on eristäytyminen, ennen selkeyttä on tyhjyys, ennen syntymistä on tuska sellaisen kantamisesta jota kukaan muu ei tunne.
Se satuttaa, on öitä jolloin hiljaisuus on niin sankka että se painaa rintakehää, aamuja jolloin tavoittelet kättä jota ei ole, hetkiä jolloin toivot tulevasi nähdyksi edes yhden ymmärtävän sielun puolesta. Mutta ketään ei tule. Siinä alkaa opastus.
Koska jos haluat kuuluisuutta, sinua opetetaan tuntemaan itsesi, jos haluat yhteyttä muihin, sinua opetetaan miten olla yhteydessä Luojaasi. Siinä ei-kukaan -tilassa tapaat sen ainoan joka ei koskaan ole sinua jättänyt. Tämä on yksinäisyyden luokkahuoneen mysteeri. Mikä tuntuu tyhjyydeltä, on itseasiassa pyhyyden, häiriöttömän, aidon ja suoran, jakamattoman läsnäoloa. Olet viimeinkin tarpeeksi hiljaa, kuullaksesi mitä henkesi on kuiskaillut vuosia, mutta meteli hukutti sen.
On asioita sinusta itsestäsi, joita et koskaan opi toisten läsnäollessa. Et löydä omaa ääntäsi jos jatkuvasti kuuntelet toisia. Et löydä voimaasi jos nojaat heidän vahvuuteensa. Et kehitä näkökykyä jos katselet heidän silmillään.
Sinun täytyy istua hiljaisuudessa ja kohdata oman itsesi osat joita olet vältellyt. Vanhat haavat, haudatut kysymykset, epävarmuudet joita peittelit hymyllä, lahjat ja kyvyt joita pelkäsit ottaa esiin. Totuus siitä kuka olet, kaikkien niiden teennäisten kerrosten alla joita jouduit luoda. Se totuus odottaa sinua hiljaisuudessa ja yksinäisyys tuo sinut sen ovelle.
Mutta vastustelemme, pakenemme, skrollaamme, tekstailemme, soitamme puheluita, täytämme joka hetken ettei tarvitsisi tuntea sitä tyhjää tilaa. Pelkäämme hiljaisuutta koska pelkäämme mitä se paljastaa.
Siinä on totuus: hiljaisuus ei riko sinua, se uudelleenrakentaa sinut. Se opettaa miten hengittää ilman lupaa, miten kävellä ilman aplodeja. Se johtaa vahvuuteen joka ei pyydä tulla nähdyksi.
Ja kun nouset, kun yksinäisyyden jakso päättyy, et palaa takaisin samana. Tulet puhumaan auktoriteetilla, et jaa lainauksia kirjoista etkä toisilta, vaan sellaisia asioita jotka kasvoivat oman tuskasi puutarhassa. Kuljet ylväyden kera jota kukaan ei opettanut aiemmin, koska se valettiin yksinäisyytesi tulessa. Lopetat jahtaamasta yhteyttä toisiin, alat viljellä linjautumista. Et hyväksy enää ihmisseuraa joka maksaa sinulle rauhasi, tai keskusteluja jotka laimentavat henkesi.
Koska olet oppinut että yksinäisyys ei tarkoita ettet olisi rakkauden arvoinen. Se tarkoittaa että sinua valmistellaan tunnistamaan se, silloin kun se on aitoa. Yksinäisyys ei tarkoita rakkaudettomuutta, se tarkoittaa että sinua tyhjennetään epäaidosta kiintymyksestä voidaksesi vastaanottaa jotain todellista. Se ei tarkoita että sinua rangaistaan vaan sinua asetellaan, korjataan, uudelleenmääritellään.
Koska seuraava jaksosi vaatii version sinusta joka kestää yksin ilman kannattelua. Se versio sinusta syntyy vain yksinäisyyden luokkahuoneessa. Ei sitä tarvitse pelätä, sitä vastaan ei tarvitse taistella.
Sitä ei tarvitse selitellä heille jotka eivät ymmärrä, jotkut eivät tajua. He luulevat että vetäydyt, kylmenet. Anna heidän arvella, sillä et peräänny vaan olet palaamassa. Palaamassa sieluusi, tietämykseesi, pyhään totuuteen itsesi sisällä.
Siellä on viisautta joka ei tule esiin keskustelemalla, siellä on parantamista joka ei tapahdu julkisesti, siellä on suuntautumista joka vaatii sinua kävelemään oman itsesi laakson läpi ilman taputuksia ilman suosionosoituksia. Vain sinä ja ääni joka kehottaa jatkamaan.
Valittuja henkilöitä ei ole luotu julkisille estradeille. Heitä luodaan hiljaisuudessa. Yksinäisyys on vihkimyksesi.
Et ole tyhjä, sinua puhdistetaan. Et ole unohdettu, sinua muotoillaan. Et ole näkymätön, sinua ohjataan.
Ja kun oppituntisi ovat valmiit, tunnet sen. Kävelet huoneeseen, etkä enää pienennä itseäsi, kuulet metelin etkä enää kaipaa sitä, näet väkijoukon etkä enää kadehdi sitä. Koska olet saanut oppia syvällä itsessäsi että sielusi voi levätä hiljaisuudessa, että henki voi laulaa vaikkei kukaan ole kuulemassa, että ilosi ei riipu läheisyydestä vaan rauhasta. Että ihmisarvosi ei kuvastu seurasta vaan kutsumuksestasi. Tämä on lahja jonka luokkahuone antaa sinulle. Se on hiljaisuus, rauha, mutta ei koskaan ilman tarkoituksenmukaisuutta.
Ja kun valmistut siitä pyhästä paikasta, kävelet eri tavalla. Et sen vuoksi että muut olisivat muuttuneet, vaan sinä muutuit.
On ihmisiä tässä maailmassa joiden läsnäolo tuntuu kuin pyhäköltä. Et tapaa heitä, kohtaat heidät sattumalta. He eivät tule tilaan metelin kera, vaan tietämyksen, eivät välähdyksenä vaan voimana.
Et aina ensin huomaa heitä. Ei siksi että he olisivat näkymättömiä, vaan koska heillä ei ole tarvetta olla näkyvä. Heidän energiansa puhuu jo ennenkuin edes nimeä mainitaan. He eivät ole tavanomaisia sieluja. He ovat valittuja, tietoisia, syvästi heränneitä. He eivät liiku nopeasti, eivätkä puhu vain täyttääkseen hiljaiset hetket. He eivät sirottele itseään kuin kolikoita, toivoen että joku satunnainen ohikulkija poimisi, sillä heidän henkensä on liian kallisarvoista satunnaiselle seuralle. Tunnet heidän arvonsa siinä hetkessä kun he istuvat vastapäätäsi.
Eivät he katsele sinua ylimielisinä vaan syvällisinä, harkitsevaisina. He eivät katsele vain kasvojasi, vaan naamiosi läpi. Tavalla jossa heidän hiljaisuutensa haastaa oman metelisi, tavalla jolla heidän rauhaisa läsnäolonsa paljastaa sinun tarpeesi tehdä vaikutus muihin.
Sillä syvästi henkistä ihmistä ei voida pidellä pinnallisissa ihmissuhteissa, he eivät saa hengitettyä small talkissa, rupattelussa. He eivät saa rentouduttua huoneissa jossa kaikki on tennäistä ja näyteltyä, mikään ei ole todellista. Heitä ei luotu viihdyttämään, vaan nostattamaan.
Mutta sitä seuraa veronsa jota kaikki eivät ole valmiita maksamaan. Sillä jonkun tällaisen ihmisen seurassa oleminen vaatii enemmän kuin hurmauskykyä, se vaatii kykyä pidellä jotain sisällään, itsetietoisuuden tasoa jollaista monet eivät ole rakentaneet. Se vaatii läsnäoloa, rehellisyyttä, arvostamista. Se vaatii että tulet ulos kaikkinesi tai et ollenkaan. Koska mikään valheellinen ei menesty heidän energiassaan, heidän henkensä ei salli sitä.
Siksi valitut ovat usein yksin. Ei siksi etteivätkö he rakastaisi ihmisiä, vaan koska he eivät kykene olemaan tavanomaisia pyhyyden kera. Heidän aikansa on pyhää, rauhansa on pyhää, kutsumuksensa on pyhää. Ja pyhiä asioita tulee suojata eikä antaa vapaasti ulos.
He oppivat tämän kantapään kautta. He ovat antaneet sydämensä heille jotka käsittelivät sitä rumasti, he ovat vuodattaneet toisille jotka vain ottivat, he ovat jakaneet syviä totuuksia pinnallisille hengille ja saivat palkinnoksi pettämistä ja epätietoisuutta.
Joten nyt he suojelevat energiaansa kuin pappi suojelee alttaria. Eivät sen vuoksi että olisivat suljettuja, vaan koska heidät on eroteltu, eivät että olisivat katkeria, vaan koska ovat viimeinkin viisastuneet.
Tulee olemaan hetki jonka kaikki valitut muistavat, kun he ymmärsivät että heidän valoaan himmennettiin, ei vihollisen puolesta vaan ihmisten jotka olivat liian tavanomaisia heidän seuraansa. Ihmiset jotka taputtivat kun se oli suositeltavaa, mutta katosivat kun sielutyö alkoi. Ihmiset jotka rakastivat lahjoja, mutta joilla ei ollut kunnioitusta antajaa kohtaan.
Ja kun se hetki tuli, valitut eivät räjähtäneet vihasta, he katosivat hiljaa, ehkä kyynelten kera. Mutta tietoisina ettei heidän henkeään ollut koskaan tarkoitettu käsiteltäväksi ilman hellyyttä ja arvostusta, sillä tavanomainen energia kuluttaa pyhän tilan.
Ja kun olet täällä elämässä tarkoituksen kera, kun jokainen henkäyksesi on yhteydessä johonkin pyhään, kun sielusi on herkkä aikajaksojen muutoksille, ei sinulla ole varaa olla heidän seurassaan jotka etsivät vain viihdykettä itselleen. Henkesi kaipaa resonanssia, vastavuoroisuutta, juurtumista, ei imartelua eikä pinnallista huomiointia.
Olet kasvanut yli suhteista jotka ruokkivat egoasi mutta kuihduttavat olemuksesi. Olet oppinut että henkesi kanssa yksin oleminen, koskemattomana, on parempi kuin olla muiden kanssa, samalla kun valosi hitaasti kuolee.
Olet nähnyt mitä tapahtuu kun pidät väärät ihmiset liian lähellä liian pitkään. Alat kyseenalaistaa oman syvyytesi, alat vaimentaa intuitiotasi säilyttääksesi rauhasi. Pienennät itseäsi, et siksi että haluaisit, vaan koska muiden energia ei kestä sitä täyttä olemusta joksi alat tulla.
Silloin viimein ymmärrät ettei henkesi ole vuokrattavissa, sitä ei voi lainata jollekulle joka ei kykene kantamaan sitä kunnioittavasti. Se ei ole valuuttaa jota vaihdettaisiin tykkäyksiin, taputuksiin, kumppanuuksiin. Henkesi on kotisi, eikä jokainen ansaitse saada avainta.
On vahvuutta tiedostaa oma arvosi ilman että julistat sitä. On voimaa siinä kun poistuu kaikesta. Ei vihan kera, vaan ymmärryksellä etteivät jotkut hyljeksineet sinua, vaan paljastivat vain kapasiteettinsa. Sinun kutsumuksesi oli yksinkertaisesti liian raskas heille nostettavaksi. Anna heidän mennä. Et ole kylmä, olet selkiintynyt, et ole etäinen, olet harkitseva, et ole varuillasi, olet armollinen.
Ja se armo joka ympäröi elämääsi, sitä ei voi selittää heille jotka eivät ole koskaan kantaneet mitään pyhää. He eivät ymmärrä miksi tarvitset hiljaisuutta, miksi vetäydyt, miksi et enää jaksa pinnallisia keskusteluja, miksi et ota osaa jokaiseen kokoontumiseen, miksi hymysi on pehmeämpi mutta rajasi tiukemmat. Sinä itse tiedät että rauha on kallisarvoista ja maksoit jo liian paljon menettääksesi sen nyt.
Tiedät etteivät lahjasi ole esiteltäviksi tarkoitettu, vaan sinun elämällesi tarkoitettu. Tiedät että läsnäolosi ei ole etuoikeus eikä palvelus kenellekään. Tiedät että aikasi on siemen ja vain hedelmällinen maaperä ansaitsee istutuksesi.
Joten liiku eri tavalla, ei ylpeydellä vaan tarkoituksenmukaisuudella. Et jahtaa, et anele, et esiinny ja viihdytä ihmisiä jotka ilmestyvät vain silloin kun loistat, mutta katoavat kun sielusi tarvitsee suojaa. Et selittele arvoasi heille jotka kohtelevat sinua kuin yhtä vaihtoehtoa. Et hukkaa syvyyttäsi keskusteluihin jotka eivät kosketa totuutta, koska olet oppinut että mikä on pyhää, sitä tulee hoitaa.
Ja sinä, rakas, olet pyhä. Naurusi, kyyneleesi, totuutesi, hiljaisuutesi, näkemyksesi, energiasi, kaikki kantaa jumalallista painoarvoa. Ja ihmiset jotka on sinulle tarkoitettu, tuntevat sen painoarvon. He eivät pelkää sitä, eivät yritä hyödyntää sitä, he kunnioittavat sitä, he ovat samanarvoisia sen kanssa, nostavat itseään sille tasolle. Ei koskaan tarvitse todistella samoin linjautuneille sieluille, että he arvostaisivat sitä mitä kannat.
Joten lepää tiedossa ettei herkkyytesi ole vika, se on filtteri. Se suodattaa pois heidät jotka haluaisivat valosi mutteivät kykene sietämään tultasi, jotka tulevat tyhjin käsin ja omistavin sydämin, jotka puhuvat uskollisuudesta mutta katoavat kun vaaditaan korkeaa moraalia.
Jäät yksin totuuden kera, että vähemmän ihmisiä ei tarkoita vähemmän rakkautta, että yksinolo ei tarkoita niukkuutta, että valikoivuus ei ole itsekkyyttä vaan henkistä suojaamista, hoivaamista. Joten salli henkesi pysyä harvinaisena, sielusi pyhänä, olemuksesi arvokkaana. Oikeat ihmiset eivät kohtele sinua mukavuutena, he tietävät kaiken henkesi arvon ja maksavat sen mielellään.
On ihmisiä jotka kävelevät elämän läpi kuin kantaisivat jotain näkymätöntä mutta raskasta. Tunnet sen siitä miten he liikkuvat, miten he miettivät ennen puhumista, miten he sanovat "ei" hiljaisella arvokkuudella. He eivät ole kovaäänisiä, mutta heidän läsnäolonsa on käskevää, eivät ole häikäiseviä mutta heidän olemuksensa viipyilee. He eivät yritä tulla nähdyiksi koska tietävät että heitä ei käytetä maailman hyväksi, vaan jotain korkeampaa tarkoitusta varten.
He ovat pyhien tehtävien suojelijoita, kantavat sisällään jotain pyhitettyä: näkemystä, kutsumusta, elämäntarkoitusta jota ei paineta käyntikortteihin tai huudeta katoilta, vaan kirjoitetaan jokaisen ytimeen.
Et aina näe sitä ensikatselulla. Saatat luulla heitä hiljaisiksi, vetäytyviksi, valikoiviksi, pidättyväisiksi, mutta todellisuudessa todistat sielua joka on opastuksessa. He kuuntelevat ohjeita joita maailma ei kuule, linjautuvat sellaisten sääntöjen mukaan jotka eivät aina tunnu järjellisiltä massojen mielestä.
Koska kun kannat jotain pyhää, et etene kuten toiset, et jaa joka ajatusta, et kulje jokaisen mahdollisuuden perässä, et anna jokaisen käden koskettaa sitä mitä muovataan sisälläsi.
Tehtävä vaatii hienotunteisuutta, ohjeet vaativat kurinalaisuutta, elämäntarkoitus on liian puhdas asetettavaksi huolettomiin käsiin. Jotkut saattavat kutsua sitä ylisuojelemiseksi, mutta kun sinulle on luotettu pyhä työ, sitä tulee suojella.
Pyhien asioiden vihollinen ei aina ole tuho, joskus se on paljastaminen, joskus liian varhaiset taputukset, joskus neuvo tehtävän ulkopuoliselta suulta. Joskus se on hyvä ihminen antamassa vääriä neuvoja, koska he eivät tienneet mitä kannat.
Joten suojelet sitä, suojelet ajatusta ennenkuin se tulee näkyväksi. Suojelet kutsumusta ennenkuin sitä juhlistetaan, suojelet suuntaa ennenkuin tie on edes selkeä. Et siksi että olisit peloissasi, vaan koska ymmärrät.
Suuruus kasvaa hiljaisuudessa, ennenkuin sitä koskaan nähdään julkisuudessa. Kohtu on hiljainen ennen syntymää, siemen puhkaisee tiensä maan läpi ennen kukoistusta. Öljy puristetaan hiljaisuudessa, ennenkuin se parantaa kansoja. Joten suojelet sitä. Et julkista kaikkea, et etsi vahvistusta muilta ihmisiltä, et tarvitse kymmentä mielipidettä ennenkuin tottelet kuiskausta.
Olet oppinut että mikä on pyhää, sitä ei voi jakaa huolettomasti. Jotkut unelmat eivät kuole koska ne eivät olleet pyhiä, vaan koska ne puhuttiin liian aikaisin, jaettiin liian laajasti tai niitä käsiteltiin jonkun sellaisen puolesta joka ei tunnistanut niiden painoarvoa.
Sinä olet nähnyt sen arvon, olet nähnyt miten kateus voi piilotella hymyn takana, miten manipulointi voi olla peiteltyä huolestuneisuutta. Olet nähnyt miten läheisyys ei aina ole turvallisuuden tae.
Joten nyt kannat tehtävääsi kuten pyhää kääröä, taiteltuna ja suljettuna, piilotettuna sydämesi lähelle. Ei pelosta, vaan kunnioituksesta. Ajoituksen kunnioittamisesta, antajan kunnioittamisesta, heidän ihmisten kunnioittamisesta jotka joku päivä hyötyvät siitä mitä synnytit.
Sillä kyse ei ole vain sinusta, se on asia joka tekee siitä pyhää. Pyhät tehtävät ulottuvat aina itsen ulkopuolelle, ne ovat isompia kuin yksi nimi, hetki, estradi. Ne ovat kutsumuksia jotka ulottuvat sukupolvien laajuudelle, jotka parantavat sukulinjoja, herättävät nukkuvia sieluja ja muuttavat jokaisen huoneen ilmapiiriä jota ne koskettavat.
Kun kannat sellaista voimaa, sinun täytyy kulkea tinkimättömänä, puhua varovaisesti, elää tarkoituksenmukaisesti, edetä eri tavalla. Koska pyhyys ei käy yhteen huolimattomuuden kanssa, pyhyys ei etene epätoivolla, se ei tyydy vain pinnalliseen suosioon. Pyhyys vaatii kypsyyttä, kärsivällisyyttä, viisautta, joskus sydämen särkymistä. Koska suojelijan polku ei ole helppo.
Tulee olemaan yksinäisyyden hetkiä jotka tuntuvat kestämättömiltä, hetkiä jolloin mietit jos kuulit sittenkin väärin, hetkiä kun odottaminen venyy niin pitkäksi että alat epäillä onko elämäntehtäväsi yhä olemassa. Näet muiden kirmaavan eteenpäin, toitottavan jokaista edistymistään, saavan suosionosoituksia, voittavan nopeasti. Ja sinä tunnet paikoillaan olon painon, pidättyneisyyden kivun.
Mutta se pidättyneisyys, hiljainen kuuliaisuus, näkymätön urotyö, se säilyttää öljyäsi, muotoilee ääntäsi, voimistaa perustaasi.
Koska kun aika tulee, kun aika on oikea ja maailma valmis, se mitä kannat, ei tule ilmi kuiskauksena vaan muutoksena. Ja jokainen joka aiemmin ylenkatsoi sinua, tulee näkemään miksi sinun tuli olla niin varovainen, niin hiljainen, niin vetäytyvä, suojeleva. He ymmärtävät miksi et lähtenyt mukaan joka tapahtumaan, tarttunut jokaiseen tilaisuuteen, miksi jätit jotkut tietyt piirit ja kasvoit ulos tietyistä keskusteluista. He tulevat ymmärtämään ettet piilotellut, vaan kunnioitit. Kunnioitit sitä painoa joka asetettiin sisällesi, kunnioitit hiljaisuutta joka salli sinun kypsyä, suunnitelmia joita muut eivät ymmärtäneet.
Ja kun se viimein vapautetaan, kun näkemyksesi tulee näkyväksi, ihmiset kutsuvat sitä voimaksi, viisaudeksi, armoksi. Mutta sinä tiedät totuuden että se syntyi kurinalaisuudesta, vihkiytyneisyydestä, tuskasta, myöhäisiltojen kamppailusta epäilyksen kanssa, aamuista jotka täyttyivät rukouksilla ja tavanomaisista päivistä joita sävytti kuuliaisuus. Tiedät sen hinnan.
Siksi et koskaan käsittele jonkun toisen pyhää työtä arvostamattomin käsin. Tunnistat painoarvon toisissa, suojelet heitä samoin kuin jouduit suojella itseäsi. Muutut turvapaikaksi näkijöille, profeetoille, unelmoijille, parantajille. Koska kerran suojelit omaa elämäntehtävääsi, suojelet myös vaistonvaraisesti toisten pyhyyttä.
Puhut vähemmän mutta olemuksesi kertoo enemmän. Annat neuvoja varovaisesti, koska ymmärrät miten haavoittuvia pyhät asiat ovat varhaisvaiheessa. Kuuntelet syvästi, koska ymmärrät miten muutamat tilanteet todella parantavat sielun. Johdat lempeydellä, koska olet kärsinyt sen tuskan kantaessasi jotain painavaa, eikä kukaan voinut auttaa.
Tämä on se salainen siunaus suojelijan polulla. Et vain synnytä sitä elämäntarkoitusta, muutut kätilöksi toisten elämäntarkoituksissa, koska kunnioitit painoarvoa, et vain pelkästään selviytynyt siitä. Et vain pidellyt sitä elämäntarkoitusta, pidit sen pyhänä. Ja nyt maailma saa maistaa kypsää hedelmääsi jota suojelit suojassa.
Jokainen ei ymmärrä matkaasi, mutta he tunnistavat jotka kantavat salaista työtä mukanaan. He tuntevat olonsa turvalliseksi luonasi, löytävät levollisuutta olemuksestasi, ja tietävät että tämä on erilaista. Se ei vain loista, vaan hoivaa, se ei vain puhu heidän kuunnellessaan, ei ainoastaan unelmoi heidän suojellessaan.
Sillä joitakin kutsutaan kantamaan, toisia suojelemaan sitä mikä kantaa meitä kaikkia. Sinä olet se jälkimmäinen, olet pyhien tehtävien suojelija.
Elämässä on jaksoja jotka eivät niitä eläessä käyneet järkeen, kun puhelin hädin tuskin enää soi, kun ovet pysyvät kiinni, kun huomiovalo suuntautuu toisaalle. Istut hiljaisuudessa ajatustesi ympäröimänä, miettien miten elämä on unohtanut sinut, onko taivas jättänyt nimesi pois listasta. Ihmettelet miksi mahdollisuudet katosivat, ihmiset ajautuivat pois luotasi, jopa energiasi tuntuvat haudatun viivytyksen painon alle.
Ja kaiken sen alla piilossa jokin sisälläsi kuiskaa. Ei sinua rangaista, sinua valmistellaan. Koska se mitä on tulossa, vaatii vahvimman version sinusta. Sinua vahvistetaan, venytetään, työstetään, hiotaan. Ei siksi että olisit epäonnistunut, vaan koska uusi jakso vaatii sinulta enemmän kuin mitä koskaan olet joutunut antamaan. Ei enemmän suoritusta, vaan läsnäoloa, ei enemmän kiirehtimistä vaan parantumista, ei enempää työstämistä vaan maadoittumista. Sinua rakennetaan joksikin joka ei romahda sen alla mitä on tulossa.
Koska tulevaisuus jota kohti kuljet, ei tarvitse potentiaaliasi, vaan kapasiteettiasi. Mahdollisuus on kipinä, mutta kyky on säilytyspaikka, potentiaali on lupaus mutta kyky on valmiutta. Ja nyt elämääsi kaiverretaan syvemmäksi kulkuvälineeksi, että se voisi pidellä sitä valtavuutta mitä tulee seuraavaksi. Jokainen viivytys, kiertotie, yksinäinen yö, hioo sinua. Ei riko sinua vaan muotoilee.
Olet rukoillut lupausta, mutta Jumala rakentaa selkärankaasi. Olet pyytänyt laajentumista, mutta taivas on valmistellut sinua kestävyyteen. Olet rukoillut seuraavaa tasoa, mutta seuraava taso vaatii erilaisen version sinusta itsestäsi.
Sellaisen jota ei heilauta meteli, joka ei kadota energiaa sellaisten ihmisten miellyttämiseen, joka ei enää vaihda omaa harkintaa yleiseen hyväksyntään. Sinusta tulee horjumaton, sellainen henkilö joka voi kävellä tulen läpi ja tulla ulos tuoden viisautta savun sijaan. Henkilö joka ei vain ainoastaan selviydy myrskyistä, vaan ymmärtää niitä. Joka oppii tanssimaan sateessa, ei siksi että se on runollista, vaan koska se on valmistelua. Sinua maustetaan yksinäisyyden jaksoissa, että sitten kun puhujakoroke tulee, et luhistu sen paineen alle. Sinua vahvistetaan hiljaisuudessa, että kun maailma kuuntelee, puhut kokonaisuudesta käsin.
Tämä prosessi ei ole rangaistus, se on säilytystä. Sinut vedetään pois tiettyjen ihmisten seurasta, ei siksi että he olisivat pahoja, vaan koska he eivät voi tulla sinne minne sinä olet menossa. He ruokkivat mukavuuttasi, eivät kutsumustasi, huolehtivat menneisyydestäsi, eivät potentiaalistasi. Joten heidät tuli vapauttaa. Ei ylenkatseella vaan arvostuksella.
Koska kun elämäntehtävä kutsuu, häiriöiden tulee poistua. Tämä on pyhä erottelu. Se on tuskallista, hämäännyttävää ja tuntuu kyllä henkilökohtaiselta, mutta on tarkoituksellista. Jotkut yhteydet on tarkoitettu väliaikaiseksi, että juuresi voisivat tunkeutua syvemmälle ilman häirintää.
Et kasva pitkäksi tavoittelemalla ylös yksin. Kasvat vajoamalla syvemmälle ensin. Ja nyt juuri se on sitä mitä teet. Kulkeudut syvemmälle kurinalaisuuteen, parannukseen, selkeyteen. Sillä ulkokultainen voima ei kestä pyhiä tehtäviä. Puolinaiset omistautumiset eivät kestä missiosi voimakkuutta. Sinun täytyy olla täysi. Täynnä näkemystä, harkintaa, linjautumista.
Eikä vain esiintymislavalla, vaan salassa. Hiljaisina tunteina, kun kukaan ei ole katselemassa, kun ei ole tarjolla aplodeja, kun spottivalo ei loista, siellä todellinen kyvyykkytesi rakentuu. Ja se rakentaminen on pyhää.
Sinulle opetetaan luottamusta sisäiseen tietämiseesi, että kuulisit sen kuiskeen metelin läpi, ei luottamaan reaktioon vaan paljastukseen.
Sillä siellä minne olet menossa, ne eivät ole kykysi jotka pidättelevät sinua, vaan totuutesi. Sisäinen linjautumisesi, tunnit joita kukaan ei nähnyt, rukoukset joita kukaan ei kuullut, tuska jota kukaan ei ymmärtänyt.
Voima joka on rakennettu pimeydessä, sallii sinun loistaa valoasi, ilman että menetät itseäsi. Sillä mitä hyötyä on noususta, jos hukkaat perusolemuksesi? Mitä hyvää on menestyksessä, jos sielusi kärsii? Mitä hyvää on aplodeissa jos et kuule enää omaa ääntäsi?
Joten sinua lujitetaan, ei tehdäksesi vaikutusta, vaan että kestäisit. Että pysyisit maadoitettuna kun huomion tuulet alkavat puhaltaa. Että pysyisit pehmeänä kun kritisointi satuttaa. Että pysyisit selkeänä mielessäsi kun eri mahdollisuudet sekoittavat.
Olet oppimassa miten pysyä itsessäsi, totuudessasi, pyhällä polullasi. Eivätkä ne oppitunnit ole glamouria, ne eivät tule mukavuuteen käärittynä. Ne tulevat kyynelten kautta, vapauttamisen kautta, hiljaisen kivun kautta, sen viiltävän ymmärryksen kautta että ihan jokainen ei voi tulla mukanasi. Ja se on ok. Opit siunaamaan sitä mitä jätit taa, vaikka kumarrat sitä mitä on edessä.
Sillä edessä oleva on suurempaa kuin nykyinen sinä voisi kantaa. Siksi elämä verryttelee sinua juuri nyt. Näkemyksesi tulee sopia ääneesi, juuresi tavoitteeseesi, sielusi esiintymislavaasi.
Se ottaa aikaa, se on erämaa, se vaatii lujittamista. Joten jos tunnet että elämä riisuu sinua paljaaksi, se on vain siksi että sinua puetetaan jollakin uudella. Jos tunnet että maaperä allasi muuttuu, se on vain siksi että perustustasi päivitetään. Jos tunnet ettei mitään tapahdu, luota että kaikkea tapahtuu pinnan alla. Älä kiroa koteloa, jos vielä et näe siipiä. Älä ylenkatso hiljaisuutta, vain siksi ettet kuule aplodeja, älä kiirehdi prosessia vain koska muut liikkuvat nopeammin.
Tämä on sinun pyhä muutoksesi, valaistumisesi, ja se ottaa aikaa. Joten kunnioita vauhtiasi, kunnioita hiljaisiakin jaksoja, rajojasi, lepoaikoja, vaistoasi. Et ole jäämässä jälkeen, linjaudut. Ei sinua unohdeta, sinua lujitetaan. Ei sinua viivästytetä, sinua syvennetään.
Koska kun tulevaisuus saapuu - ja se saapuu - se vaatii sinulta kaiken. Ei sirpaloitunutta versiota, ei esiintyjä versiota, ei loppuun palanutta versiota. Vaan parantunutta, kokonaista, sitä joka kykenee käsittelemään sitä armollisesti, joka kykenee kantamaan sitä tinkimättömyydellä, joka ei vain nouse vaan pysyy. Siksi sinua lujitetaan. Sillä se mitä tulee, ei vain muuta elämääsi. Se vaatii kaikkea sinussa vaalimaan sitä hyvin.
Ja kun se saapuu, olet valmis. Et vain täynnä potentiaalia, vaan kykyä.
Anna heidän miettiä miksi katosit. Anna heidän moittia hiljaisuuttasi, anna heidän väärinkäsittää yksinäisyytesi. Ei sinua koskaan tarkoitettu monille ymmärrettäväksi. Sinua erotettiin suuruuteen. Joten kulje polkuasi pää ylhäällä ja sielusi ankkuroituna. Koska sinut on valittu, heimosi tunnistaa sinut ilman että puhut mitään. Jaksosi tulee eteesi ilman pakottamista ja valosi nousee ilman tarvetta esiintymislavalle.
Pysy harvinaisena, pysy pyhänä, pysy eroteltuna."
Signs you are a chosen one – Why chosen ones struggle in large groups – The spiritual weight of being set apart – Protecting your energy and peace – How people react to chosen ones – The blessing of solitude – Understanding divine separation – Why not everyone can walk with you – Lessons Maya Angelou left for chosen souls – Walking confidently in your calling – Final encouragement and reflection
Aikaisempi artikkelini liittyy samaan asiaan: https://saderatsastaja.vuodatus.net/lue/2025/07/jumalan-valittu-suomennos
Suomensin litteraatista itse, en käyttänyt tekoälyä:
"On syy miksi kotka liitelee yksin. Se ei ole peloissaan eikä ylimielinen, vaan siksi että korkea paikka vaatii eristäytymistä.
Jotkut teistä tuntevat että olette liian erilaisia kuuluaksenne joukkoon, liian syvällisiä tullaksenne ymmärretyksi, liian hereillä sopiaksenne joukkoon.
Ette ole epäsosiaalisia, vaan henkisesti korvamerkittyjä. Kaipaus sisällänne ei ole yksinäisyyttä, vaan perintö joka muodostuu hiljaisuudessa. Ette kävele väkijoukossa, koska teitä ei suunniteltu tavanomaisuuteen. Sinua ei jätetä huomiotta, olet piilotettu. Sinua ei hyljeksitä, vaan suojataan.
Jos olet koskaan kysynyt itseltäsi miksi tunnet itsesi ulkopuoliseksi joka huoneessa, miksi tunnet itsesi väsyneeksi huoneessa joka on täynnä puheensorinaa, tai miksi hiljaisuus tuntuu pyhemmältä kuin aplodit, tämä viesti on sinulle. Tulet oppimaan miksi kuljet yksin, miksi tietyt ihmiset eivät pysyneet elämässäsi ja miksi sinun ei saa pienentää itseäsi, tullaksesi nähdyksi.
Olla "valittu" tarkoittaa olla asetettu sivuun, ei heitetty syrjään. Heissä jotka on "voideltu", on jotakin erilaista, sitä ei osaa pukea sanoiksi, mutta kun he kävelevät huoneeseen, ilmapiiri muuttuu. Se ei ole karismaa, ei itsevarmuutta, eikä hurmaamista. Se on paino, hiljainen painovoima joka aiheutuu valituksi tulemisesta, kutsumuksesta ja vihkimyksestä johonkin suurempaan kuin suosionosoituksiin, suurempaan kuin huomio, suurempaan kuin se että sinusta pidetään.
Sen vuoksi he eivät kykene olemaan aivan kaikkialla, kaikkien seurassa. Heitä ei ole suunniteltu massakulutukseen, eikä sulautumaan joukkoon. Heidän sielunsa ei koskaan ollut viritetty kulkemaan käsikädessä muiden kanssa, vaan heidän polussaan ja hiljaisuudessaan on pyhyyttä, pyhä rytmi matkassaan, joka ei sovi kovaäänisiin ihmisjoukkoihin.
"Voideltu" ei koskaan ole suuressa porukassa. Ei siksi että olisivat parempia kuin toiset, vaan koska heidän suunnitelmansa on erilainen. Jotkut eivät ymmärrä tätä ja ottavat sen henkilökohtaisesti. He luulevat etäisyyttäsi ylimielisyydeksi, yksinäisyyttäsi tuomitsemiseksi, hiljaisuuttasi torjunnaksi. He eivät ymmärrä että "voidelluksi" pääsemisellä on hintansa, et saa sitä mitä kaikki muut, mutta kuulet jumalan selkeästi.
Et voi olla missä tahansa kenen tahansa kanssa ja suojella pyhää tulta sisälläsi, sillä henkesi on suunnattu taajuudelle jota toiset eivät kuule. Mitä enemmän ääniä sallit päästä alueellesi, sitä vaikeampaa on kuulla kuiskauksia. Väkijoukko aiheuttaa kaaosta ja se on liian kuluttavaa. Jokainen pyhien tekstien profeetta, parantaja, valtakuntien rakentaja, kaikki heidät vedettiin sivuun ennenkuin heidät työnnettiin eteenpäin.
Ennenkuin "voiteleminen" julkistetaan kaikille, sitä suojellaan yksityisyydessä. Siksi tunsit yhteyksien katkeamista, selittämätöntä erilleen ajautumista ennen niin rakkaista ystävistä.
Henkinen kaipaus jota tunnet, kun olet huoneessa joka on täynnä ihmisiä mutta ei tarkoitusta. Väsymys joka ei aiheudu fyysisestä uupumuksesta, vaan tunnetaakasta kun joutuu teeskentelemään sopivansa joukkoon, joka ei ole kutsumuksesi mukainen. Se kaipaus ei ole sattumaa, vaan pyhää erottelua. Sinua pidäteltiin, koska jotain pyhää valmisteltiin sisälläsi.
Kaikki eivät kykene hyväksymään sitä henkilöä jollaiseksi kasvoit, kaikkia ei voi päästää "voitelusi" lähelle. Sillä elämässäsi se voitelu saa ihmiset tuntemaan olonsa epämukavaksi, etenkin heidät jotka hyötyvät hiljaisuudestasi, itsesi pienentämisestä.
Mutta et ole täällä tekemässä toisten oloa epämukavaksi, vaan tulit elämäntarkoituksen kera, se ei ilmene toisten seurana. Toisinaan se ilmenee pitkinä öinä, hiljaisina rukouksina, vastaamattomina kysymyksinä ja yksinäisyytenä joka tekee sinut nöyräksi ytimiäsi myöden. Se on käännekohta joka saa öljyn virtaamaan.
Tässä on totuus: kun olet todella "voideltu", olet yksinäinen ennenkuin olet legendaarinen, väärinymmärretty ennenkuin sinua kunnioitetaan, hyljeksitty ennenkuin sinua arvostetaan. Se on kaava, se on valmistelu. Koska jos henkeäsi ei valmisteltaisi yksinäisyydessä, julkisen tehtävän raskaus musertaisi sinut. Siksi jumala pitää sinua piilossa.
Ei siksi ettet olisi valmis nähtäväksi, vaan koska hän ei halua nähdä sinua satutetun. Hän rakastaa sinua liikaa, antaaksesi nimesi nousta ennenkuin luonteesi perusta on vahvistettu, hän suojaa öljyäsi ennenkuin sallii toisten osallistua sen ylivuotamiseen. Se ei ole rangaistus, vaan valmistelua.
Kotelo saattaa tuntua vankilalta, mutta se on suoja, sinua muovataan. Jos ollaan rehellisiä, suurin osa ihmisistä haluaa läsnäoloasi mutta ei sitä kasvamisen prosessiasi, he haluavat hehkun, ilman ymmärrystä muovaamisesta, he haluavat öljyn ylivuotamista kunnioittamatta öljyä, he rakastavat hedelmää, mutta eivät koskaan kykenisi sietämään painetta.
Joten "voideltujen" tulee olla varovaisia, ihan kaikkien ei voi antaa käsitellä sitä pyhyyttä, ei voida paljastaa kasvuprosessia julkisen arvostelun kohteeksi. Koska kun jumala "voitelee" sinua, elämästäsi tulee pyhitettyä, kaikki mitä teet, kantaa henkistä arvoa, jopa hiljaisuutesi puhuu.
Siksi lähipiirisi tulee olla pieni ja pyhitetty. Ei sen vuoksi että olisit parempi, vaan koska se mitä kannat, on isompaa. Ei sinua ole tarkoitettu massoille, olet tarkoitettu hetkeen ja kun se hetki tulee, äänesi kaikuu sukupolvien ajan. Siihen saakka sinun tulee olla piilossa, kasvatettuna.
Varjoissa on hyvätkin puolensa. Hiljaisuudessa on voimaa, epäselvyyden puutarhassa on kasvua. Joten älä taistele eristämistä vastaan, älä sure ystävyyksiä jotka hiipuivat pois, älä jahtaa asioita jotka eivät enää sovi.
Ei sinua tarkoitettu sopimaan, vaan muuntautumaan, eikä sellainen tapahdu väkijoukossa. Se tapahtuu luolissa, hiljaisissa paikoissa missä sielusi tapaa pyhyyden, missä egosi kuolee ja olemuksesi nousee.
Anna väkijoukon tanssia metelin mukana, sinulla on toisenlainen laulu hengessäsi, ääni joka vapautuu vain kuuliaisuudella, melodia joka vaatii hiljaisuutta kypsyäkseen. Ei se ole suosion hetki, vaan valmistautumisen hetki, sen "voitelemisen" suojelemista joka asetettiin elämääsi jo ennen syntymääsi. Joten "voideltu" ei kulje väkijoukossa, sillä ne joukot usein kantavat harhautusta.
Ei sinua suunniteltu olevan joka paikassa, vaan olemaan tehokas ja se vaatii yksinäisyyteen vetäytymistä. Kysy keneltä tahansa profeetalta, parantajalta, totuuden ääneltä, ei heidän elämänsä ollut väkijoukossa, se oli siunattua, kuten sinunkin elämäsi. Pysy kurssissa, suojele öljyäsi, kunnioita yksinäisyyttä.
Äläkä unohda että kutsumus jota kannat, on syy eristäytymiseesi. Ei sinua hyljeksitty, olit varautunut. Ei sinua jätetty yksin, sinut nimettiin. Ei sinua unohdettu, sinulle kerrottiin asioita etukäteen.
Monille voiteleminen on liian raskasta, joten valitun tulee kävellä kevyesti, se mitä he kantavat on raskasta. On totuuksia joita korvat eivät kuule koskaan, mutta sielu tietää. On salaisuuksia joita ei puhuta, mutta henki tietää ne ennenkuin sanat muodostuvat.
Herkkyytesi ei ole heikkoutta, se on kompassisi, kykysi navigoida kiireisen maailman läpi, joka kieltäytyy tuntemasta. Ei tarvitse kuulla henkilön puhuvan, tietääkseen mitä he kantavat sisällään, ei tarvita todisteita, kun sen voi aistia, tuntea. "Valittu" aistii huoneen tunnelman jo ennenkuin istuu alas, he tietävät lauseen lopun ennen sen päättymistä, tietävät kuka oli totuudessa ja kuka naamarin takana.
Se ei ole vainoharhaisuutta eikä yliajattelua, se on tarkkanäköisyyttä joka terävöityy yksinäisyydessä, aktivoituu tuskassa, petoksessa ja heräämisessä. Värähtelyt eivät valehtele, hymyt voivat valehdella, sanat huijata, kohteliaisuudet voivat piilottaa. Mutta energia kertoo kaiken, sielulla ei ole filtteriä. Kun olet valittu, kehostasi tulee antenni. Kävelet jonnekin äänekkääseen huoneeseen, yhtäkkiä tunnet olosi raskaaksi tietämättä miksi, mutta rintaasi puristaa ja tiedät ettei tule viipyä kauaa.
Se ei ole pelkoa vaan viisautta, sisäinen varoituskello, sielusi ei halua saastua. Se on jumala joka kuiskaa: "tämä huone on liian äänekäs sinun rauhallesi". Toisinaan lähipiirisi jäsenet tuntuvat näin raskailta.
Sillä vaarallisimmat värähtelyt eivät ole peräisin vihamiehiltä, vaan heiltä jotka teeskentelevät rakastavasi sinua ja salaisesti kilpailevatkin sinua vastaan, hymyilevät päin kasvojasi mutta tukahduttavat kasvusi. He sanovat juuri oikeita asioita, mutta heidän henkensä kavahtaa joka kerta kun nouset kehityksessäsi. Valittu kuulee sanomattomatkin sanat, se on pyhän energian kantamisen taakka tässä maailmassa, joka on addiktoitunut teeskentelemiseen. Kävelet rakkaudessa mutta näet kateuden, johdat rakkaudella mutta tunnet ylenkatseen, olet armollinen mutta tunnet pahantahtoisuuden kohteliaisuuden takana.
Herkkyys aistia energioita tuo mukanaan yksinäisyyden, et haluaisi olla sellainen, mutta sellaista se on. Et halua lukea täyttä huonetta kuin avointa kirjaa, et halua tuntea jokaista energian muutosta, jokaista mielipiteen värinää, jokaista piikkiä hymyn takana. Mutta henkesi ei anna olla sinun näkemättä näitä asioita, joten sinusta tulee hiljainen, valikoiva, ei ylpeydestä vaan suojauksen vuoksi. Et enää selittele hiljaisuuttasi ihmisille jotka eivät kunnioita henkeäsi, et enää epäile merkkejä joita sielusi huomaa, et enää pienennä itseäsi vain sopiaksesi joukkoon ja pitääksesi ilmapiirin kevyenä.
Sillä kantaessasi valoa, se häiritsee kaikkea joka on rakennettu varjoihin. Ei ole sinun tehtäväsi himmentää sitä valoa, että toisilla olisi mukavampi olla teennäisissä rooleissaan. Ei sinua valittu että toiset voisivat sietää sinua, vaan sinut valittiin että he voisivat tuntea. Siksi ihmiset eivät unohda sinua vaikka yrittäisivätkin, olemuksesi pysyy heidän mielessään paljon sen jälkeenkin kun olet lähtenyt.
Ei se vaikutus riipu siitä mitä sanoit, vaan mitä kannoit, edustit: totuutta, selkeyttä, linjautumista, peiliä. Jotkut ihmiset vihaavat peilejä, koska se näyttää heidän naamionsa, joten älä ylläty jos joku ottaa etäisyyttä sinuun tai muuttuu kylmäksi. Älä yritä sisäistää sitä energianmuutosta, vaan hyväksy se mitä henkesi jo kertoi heti alussa.
Jokainen ei kykene kestämään valitun energioita, koska valitun henki on rehellinen. Rehellinen energia haastaa kaiken teennäisen. Valittu ei kykene teeskentelemään naurua, sutkautusta, lojaalisuutta, koska henki hylkii kaikkea epäaitoa. Se on henkilökohtaista, henkistä.
Siksi uupuu pinnallisissa paikoissa, kun juoruilu ja rupattelu, small talk väsyttää, epäaito huolestuneisuus karmii selkäpiissä. Se ei ole snobismia, vaan sielu on kasvanut yli pinnallisen tason kommunikoinnin ja kaipaa syvyyttä, totuudellisuutta, rauhaa. Löytää enemmän iloa rauhallisesta kävelylenkistä kuin huoneesta täynnä puhetta ja istuisi mieluiten jonkun aidon ihmisen kanssa, sen sijaan että on ympäröitynä ihmisillä joilla on henkiset naamiot.
Ilosi ei kasva huomiosta, vaan samansuuntaisesta linjautumisesta. Se lahja, herkkyys, oli jotain mitä et pyytänyt vaan kasvoit ja selviydyit siihen herkkyyteen. Jokainen petos hienosääti sitä, jokainen sydänsuru terävöitti, jokainen pettymys uudelleenmääritteli sen.
Nyt harkintasi on salainen ase ja rauhasi on kilpesi, joten kun tunnet energianmuutoksen, et jää väittelemään vaan poistut ja annat ihmisten pitää oman rauhansa. Et tarvitse päätöstä asioille, aistit sen jo ennenkuin keskustelu päättyi, värähtelyt eivät valehtele.
"Valittu" on aina yhtä keskustelua edellä katoamista, ei siksi että olisi epävakaa, vaan koska eivät halua jäädä paikalle jos heitä ei arvosteta, he eivät vaihda rauhaansa läheisyyteen. Joten kun he aistivat äänensävyn muutoksen, epäröinnin, piilotetun halveksunnan, he eivät haasta, vaan irrottautuvat. Siinä irrottautumisessa he säilyttävät pyhyyden.
Jotkut ihmiset eivät loukkaannu siitä mitä sanoit, vaan siitä miltä henkesi tuntuu ja se ei ole sinun syysi. Se on aitouden hinta, et ole tarkoitettu jokaisen ymmärrettäväksi mutta olet juuri sitä mitä oikeat ihmiset ovat rukoilleet löytävänsä.
Joten luota värähtelyyn, tunteisiisi vaikka niissä ei tuntuisi olevan järkeä. Luota jopa silloin kun sanat eivät sovi energiaan, kun hymy tuntuu ontolta, vaikka huone taputtaisi mutta henkesi kavahtaa, luota että se ei ole pelkoa eikä tuomitsemista. Se on lahjasi joka johtaa sinut aina totuuden äärelle.
Kohtalon maisemaan on uurrettu polkuja joita ei koskaan tarkoitettu massoille, niin kapeita, niin pyhiä, niin taidokkaasti tehtyjä että väärän äänen kuiskauskin voi heittää matkalaisen pois polulta.
Jos olet valittu, polkusi ei ole sama kuin toisilla, sillä se mitä kannat, on liian painavaa ja pyhää, että sitä voisi jakaa kenen tahansa kanssa. Sinut merkittiin jo ennen ensimmäistä henkäystäsi, matka edessäsi suunniteltiin olevan perustaltaan erakkomaista. Ei yksinäistä, ei hylkäämistä, vaan pyhää erottelua.
Maailma saattaa ilmaista sinulle että menestystä mitataan sillä miten moni kävelee mukanasi, moniko kannustaa ja taputtaa kun nimesi mainitaan.
Mutta sielu tietää eri totuuden: on vuoria joita sinun tulee kiivetä paljasjaloin ja yksin, kukaan ei opeta sinulle sellaista. Kukaan ei valmistele sinua yksinäisiin öihin, ei kerro että kutsumus tarkoittaa pois leikkaamista, poistamista siitä mukavuudesta jota tunsit aiemmin. Et voi liikkua muiden tavoin, et voi nojata toisiin, et voi odottaa jonkun hyväksyvän näkemystä joka annettiin vain sinulle. Sinulla ei ole karttaa, on vain ääni sisälläsi.
Katselet kun muut kävelevät yhdessä, käsikädessä, äänekkään naurun säestämänä, samoin suunnitelmin. Ja sinun jalkasi liikkuvat eri suuntaan. Yrität sulautua joukkoon, kävellä heidän kanssaan samaa tietä, mutta henkesi muuttuu rauhattomaksi, rauhasi särkyy, tiedät sisimmässäsi ettei se ole sinun tiesi, sinun polkusi ei ole leveä, sitä ei ole päällystetty, se ei ole juhlava.
Se on erämaan polku, joka särkee sinut ennenkuin korjaa sinut, vain henkisesti kyvykkäät selviävät siitä.
Pyhää ilmaa ei voi jakaa satunnaisten henkien kanssa. Se mitä elämässäsi on, on harvinaista ja harvinaiset sopimukset vaativat harvinaisia ympäristöjä. Joten kävelet toisinaan kyynelten kera, täristen, liian suurien kysymysten kera. Et kävele koska se on helppoa, vaan koska sielusi tietää että paikoillaan pysyminen olisi väärin. Kävelet vaikka sydämesi on raskas, voimasi heikko. Et kävele siksi että näkisit maalin, vaan koska luotat siihen joka valaisee polkusi.
Kävellessäsi menetät asioita, ihmisiä, mukavuuden, tuttuuden. Yrität pitää kiinni, selittää kasvuasi, pehmittää erotteluasi, mutta polku ei taivu nostalgisointiin. Kutsumuksesi ei majoita mukavuuksia. Tulee hetki kun joudut valita ihmisten hyväksynnän ja oman kutsumuksesi välillä, sen välillä oletko pidetty, vai oletko linjassa polkusi kanssa. Ja linjautuminen on yksinäistä tietyssä kohtaa.
Mutta älä anna huijata itseäsi, se on yksin kulkemisen onni, hiljaisuudessa tapahtuu paljastuksia, on selkeyttä kun kukaan ei varjokävele vierelläsi. Hiljaisuudessa opit kuulemaan oman henkesi äänen, jumalan äänen selvemmin.
Kun olet valittu, polustasi tulee peili: se näyttää itsesi. Ei sitä versiota minkä toiset näkevät, vaan raa'an todellisen pyhän itsesi. Sen joka toivoo, epäilee, painii uskon kanssa, kyseenalaistaa hiljaisuuden, pysyy liikkeessä. Opit omat rytmisi, kapasiteettisi, ymmärrät ettet ole särkyvä, sinua muovattiin.
Yksin kävelyssä on jotain pyhää, ymmärrät ettei se ollut hylkäämistä, se oli aurinkokylpy, pyhä hiljaisuuden verho ympärilläsi ettet saastuisi äänistä jotka eivät olleet sinulle tarkoitettu. Sinut asetettiin syrjään eikä työnnetty sivuun. Vaikka joinakin päivinä hiljaisuus tuntuu liian äänekkäältä, kun toivot keskustelua, seuraa, ymmärrystä.
Mutta jopa siinä kaipuussasi sinua puhdistetaan, opetetaan pyhä taito olla nojaamasta ihmisiin, vaan olemukseen. Sillä jopa hyväätarkoittavat ihmiset saattavat tulla harhautukseksi, ystävälliset sydämet saattavat tietämättään hidastaa sinua. Joskus jopa rakkaus saa odottaa portin ulkopuolella. Toki rakastat heitä, mutta tämä osuus polustasi ei ole sivustakatsojille, se on vain sinun ja henkesi välinen.
Siksi ovet sulkeutuvat, puhelin ei soi, ihmiset joiden kuvittelit kävelevän mukanasi häipyvät muistoihin. Heidän ei ollut tarkoitus kävellä sinne minne sinä olet menossa ja rikotun sydämesi tulee hyväksyä se. Jotkut sidokset olivat vain siltoja, jotkut vain opetuksia, joidenkin käsien oli tarkoitus pidellä sinua vain yhden kirjan luvun verran eikä koko kirjaa.
Ja silti kävelet eteenpäin, koska se mitä on edessä ei voi odottaa, kävelet koska tiedät nyt: se ei ole rangaistus vaan valmistelua. Sinua on valmisteltu taakkaan jota toiset eivät koskaan joudu kantamaan, sinulle opetetaan miten kulkea ilman että sinua kannetaan. Olet myrskyssä kävelijä, valonkantaja, sielu joka ei kavahda kun tuulet nousevat. Vaikka polku onkin yksinäinen, se rakentaa sinussa jotain joka ei kaadu. Toiset saattavat periä mainetta ja onnistumista, sinä perit voimaa.
Joskus tulee se päivä kun katselet taakse ja ymmärrät ettet koskaan kävellyt yksin, aina joku käveli mukanasi opastaen, pidellen sinua pystyssä kun polvesi huojuivat, nostaen kasvojasi kun kyyneleet sokaisivat tien. Se näkymätön käsi, ikuinen lohtu, pyhä olemus vaati täyden huomiosi, siksi muut eivät voineet kulkea mukanasi. He olisivat harhauttaneet sinut siltä joka harjoitti sinua kohtaloasi varten.
Siksi valitut kävelevät polkua johon mahtuu vain yksi, pyhä matka vaatii täyden läsnäolosi. Edessä on jotain jossa on sinun nimesi ja jos joku kävelisi mukanasi, he astuisivat sellaiseen jota vain sinut oli tarkoitettu kantamaan.
Joten anna heidän arvella, väärinymmärtää, kutsua elämääsi ylimielisyydeksi, eristäytymiseksi, outoudeksi. Anna heidän katsella laajemmilta poluiltaan käsin, ei tarvitse selittää kulkuasi, sinun on vain tarkoitus päättää polkusi.
Sitten saavutat erämaan jälkeen selkeyden, pöly laskeutuu ja vahvuutesi loistaa haavojesi läpi. He ihmettelevät miten selvisit, itse tiedät että selvisit koska kävelit polkuja jotka oli tarkoitettu vain yksille jalanjäljille, etkä koskaan lopettanut kävelemistä.
On paikkoja joihin vain hiljaisuus voi kuljettaa, sielun syvyyksiä joita mikään keskustelu ei saavuta, totuuksia jotka eivät koskaan tule pinnalle väentungoksen melussa, mutta nousevat kuin suitsuke yksinäisyyden hiljaisuudessa. Jos olet löytänyt itseäsi siitä hiljaisuudesta, et ole kirottu eikä unohdettu, vaan sinua opetettiin.
Yksinäisyys ei ole rangaistus, se on opetusjakso, jonka luokkahuoneessa ei ole ikkunoita, aplodeja, hyväksynnän nyökkäyksiä. Siinä on vain sinä, hengityksesi, kysymyksesi ja näkymätön käsi joka painaa kevyesti olkapäätäsi sanoen: "Istu alas, meillä on töitä."
Eivät valitut vain herää yhtäkkiä viisaana, eivät yhtäkkiä ole maadoittuneita. He ovat ensin rikkinäisiä, tyhjennettyjä ja asetettuna hiljaisuuteen joka opettaa sellaista mitä kukaan maallinen opettaja ei koskaan kykenisi. Se itsensä löytäminen on paikka missä juuret kasvavat.
Yksinäisyys on kutsu: "Tule pois heidän ääntensä luota, että voisit viimein kuulla minut, tule pois metelistä, mielipiteistä, häiriöistä, riippuvuuksista. Tule pois hyväksynnän etsimisestä."
Maailma on opettanut meitä pelkäämään yksin olemista, kuin se olisi epäonnistumisen merkki. Mutta pyhyys tietää että ennen nousua on eristäytyminen, ennen selkeyttä on tyhjyys, ennen syntymistä on tuska sellaisen kantamisesta jota kukaan muu ei tunne.
Se satuttaa, on öitä jolloin hiljaisuus on niin sankka että se painaa rintakehää, aamuja jolloin tavoittelet kättä jota ei ole, hetkiä jolloin toivot tulevasi nähdyksi edes yhden ymmärtävän sielun puolesta. Mutta ketään ei tule. Siinä alkaa opastus.
Koska jos haluat kuuluisuutta, sinua opetetaan tuntemaan itsesi, jos haluat yhteyttä muihin, sinua opetetaan miten olla yhteydessä Luojaasi. Siinä ei-kukaan -tilassa tapaat sen ainoan joka ei koskaan ole sinua jättänyt. Tämä on yksinäisyyden luokkahuoneen mysteeri. Mikä tuntuu tyhjyydeltä, on itseasiassa pyhyyden, häiriöttömän, aidon ja suoran, jakamattoman läsnäoloa. Olet viimeinkin tarpeeksi hiljaa, kuullaksesi mitä henkesi on kuiskaillut vuosia, mutta meteli hukutti sen.
On asioita sinusta itsestäsi, joita et koskaan opi toisten läsnäollessa. Et löydä omaa ääntäsi jos jatkuvasti kuuntelet toisia. Et löydä voimaasi jos nojaat heidän vahvuuteensa. Et kehitä näkökykyä jos katselet heidän silmillään.
Sinun täytyy istua hiljaisuudessa ja kohdata oman itsesi osat joita olet vältellyt. Vanhat haavat, haudatut kysymykset, epävarmuudet joita peittelit hymyllä, lahjat ja kyvyt joita pelkäsit ottaa esiin. Totuus siitä kuka olet, kaikkien niiden teennäisten kerrosten alla joita jouduit luoda. Se totuus odottaa sinua hiljaisuudessa ja yksinäisyys tuo sinut sen ovelle.
Mutta vastustelemme, pakenemme, skrollaamme, tekstailemme, soitamme puheluita, täytämme joka hetken ettei tarvitsisi tuntea sitä tyhjää tilaa. Pelkäämme hiljaisuutta koska pelkäämme mitä se paljastaa.
Siinä on totuus: hiljaisuus ei riko sinua, se uudelleenrakentaa sinut. Se opettaa miten hengittää ilman lupaa, miten kävellä ilman aplodeja. Se johtaa vahvuuteen joka ei pyydä tulla nähdyksi.
Ja kun nouset, kun yksinäisyyden jakso päättyy, et palaa takaisin samana. Tulet puhumaan auktoriteetilla, et jaa lainauksia kirjoista etkä toisilta, vaan sellaisia asioita jotka kasvoivat oman tuskasi puutarhassa. Kuljet ylväyden kera jota kukaan ei opettanut aiemmin, koska se valettiin yksinäisyytesi tulessa. Lopetat jahtaamasta yhteyttä toisiin, alat viljellä linjautumista. Et hyväksy enää ihmisseuraa joka maksaa sinulle rauhasi, tai keskusteluja jotka laimentavat henkesi.
Koska olet oppinut että yksinäisyys ei tarkoita ettet olisi rakkauden arvoinen. Se tarkoittaa että sinua valmistellaan tunnistamaan se, silloin kun se on aitoa. Yksinäisyys ei tarkoita rakkaudettomuutta, se tarkoittaa että sinua tyhjennetään epäaidosta kiintymyksestä voidaksesi vastaanottaa jotain todellista. Se ei tarkoita että sinua rangaistaan vaan sinua asetellaan, korjataan, uudelleenmääritellään.
Koska seuraava jaksosi vaatii version sinusta joka kestää yksin ilman kannattelua. Se versio sinusta syntyy vain yksinäisyyden luokkahuoneessa. Ei sitä tarvitse pelätä, sitä vastaan ei tarvitse taistella.
Sitä ei tarvitse selitellä heille jotka eivät ymmärrä, jotkut eivät tajua. He luulevat että vetäydyt, kylmenet. Anna heidän arvella, sillä et peräänny vaan olet palaamassa. Palaamassa sieluusi, tietämykseesi, pyhään totuuteen itsesi sisällä.
Siellä on viisautta joka ei tule esiin keskustelemalla, siellä on parantamista joka ei tapahdu julkisesti, siellä on suuntautumista joka vaatii sinua kävelemään oman itsesi laakson läpi ilman taputuksia ilman suosionosoituksia. Vain sinä ja ääni joka kehottaa jatkamaan.
Valittuja henkilöitä ei ole luotu julkisille estradeille. Heitä luodaan hiljaisuudessa. Yksinäisyys on vihkimyksesi.
Et ole tyhjä, sinua puhdistetaan. Et ole unohdettu, sinua muotoillaan. Et ole näkymätön, sinua ohjataan.
Ja kun oppituntisi ovat valmiit, tunnet sen. Kävelet huoneeseen, etkä enää pienennä itseäsi, kuulet metelin etkä enää kaipaa sitä, näet väkijoukon etkä enää kadehdi sitä. Koska olet saanut oppia syvällä itsessäsi että sielusi voi levätä hiljaisuudessa, että henki voi laulaa vaikkei kukaan ole kuulemassa, että ilosi ei riipu läheisyydestä vaan rauhasta. Että ihmisarvosi ei kuvastu seurasta vaan kutsumuksestasi. Tämä on lahja jonka luokkahuone antaa sinulle. Se on hiljaisuus, rauha, mutta ei koskaan ilman tarkoituksenmukaisuutta.
Ja kun valmistut siitä pyhästä paikasta, kävelet eri tavalla. Et sen vuoksi että muut olisivat muuttuneet, vaan sinä muutuit.
On ihmisiä tässä maailmassa joiden läsnäolo tuntuu kuin pyhäköltä. Et tapaa heitä, kohtaat heidät sattumalta. He eivät tule tilaan metelin kera, vaan tietämyksen, eivät välähdyksenä vaan voimana.
Et aina ensin huomaa heitä. Ei siksi että he olisivat näkymättömiä, vaan koska heillä ei ole tarvetta olla näkyvä. Heidän energiansa puhuu jo ennenkuin edes nimeä mainitaan. He eivät ole tavanomaisia sieluja. He ovat valittuja, tietoisia, syvästi heränneitä. He eivät liiku nopeasti, eivätkä puhu vain täyttääkseen hiljaiset hetket. He eivät sirottele itseään kuin kolikoita, toivoen että joku satunnainen ohikulkija poimisi, sillä heidän henkensä on liian kallisarvoista satunnaiselle seuralle. Tunnet heidän arvonsa siinä hetkessä kun he istuvat vastapäätäsi.
Eivät he katsele sinua ylimielisinä vaan syvällisinä, harkitsevaisina. He eivät katsele vain kasvojasi, vaan naamiosi läpi. Tavalla jossa heidän hiljaisuutensa haastaa oman metelisi, tavalla jolla heidän rauhaisa läsnäolonsa paljastaa sinun tarpeesi tehdä vaikutus muihin.
Sillä syvästi henkistä ihmistä ei voida pidellä pinnallisissa ihmissuhteissa, he eivät saa hengitettyä small talkissa, rupattelussa. He eivät saa rentouduttua huoneissa jossa kaikki on tennäistä ja näyteltyä, mikään ei ole todellista. Heitä ei luotu viihdyttämään, vaan nostattamaan.
Mutta sitä seuraa veronsa jota kaikki eivät ole valmiita maksamaan. Sillä jonkun tällaisen ihmisen seurassa oleminen vaatii enemmän kuin hurmauskykyä, se vaatii kykyä pidellä jotain sisällään, itsetietoisuuden tasoa jollaista monet eivät ole rakentaneet. Se vaatii läsnäoloa, rehellisyyttä, arvostamista. Se vaatii että tulet ulos kaikkinesi tai et ollenkaan. Koska mikään valheellinen ei menesty heidän energiassaan, heidän henkensä ei salli sitä.
Siksi valitut ovat usein yksin. Ei siksi etteivätkö he rakastaisi ihmisiä, vaan koska he eivät kykene olemaan tavanomaisia pyhyyden kera. Heidän aikansa on pyhää, rauhansa on pyhää, kutsumuksensa on pyhää. Ja pyhiä asioita tulee suojata eikä antaa vapaasti ulos.
He oppivat tämän kantapään kautta. He ovat antaneet sydämensä heille jotka käsittelivät sitä rumasti, he ovat vuodattaneet toisille jotka vain ottivat, he ovat jakaneet syviä totuuksia pinnallisille hengille ja saivat palkinnoksi pettämistä ja epätietoisuutta.
Joten nyt he suojelevat energiaansa kuin pappi suojelee alttaria. Eivät sen vuoksi että olisivat suljettuja, vaan koska heidät on eroteltu, eivät että olisivat katkeria, vaan koska ovat viimeinkin viisastuneet.
Tulee olemaan hetki jonka kaikki valitut muistavat, kun he ymmärsivät että heidän valoaan himmennettiin, ei vihollisen puolesta vaan ihmisten jotka olivat liian tavanomaisia heidän seuraansa. Ihmiset jotka taputtivat kun se oli suositeltavaa, mutta katosivat kun sielutyö alkoi. Ihmiset jotka rakastivat lahjoja, mutta joilla ei ollut kunnioitusta antajaa kohtaan.
Ja kun se hetki tuli, valitut eivät räjähtäneet vihasta, he katosivat hiljaa, ehkä kyynelten kera. Mutta tietoisina ettei heidän henkeään ollut koskaan tarkoitettu käsiteltäväksi ilman hellyyttä ja arvostusta, sillä tavanomainen energia kuluttaa pyhän tilan.
Ja kun olet täällä elämässä tarkoituksen kera, kun jokainen henkäyksesi on yhteydessä johonkin pyhään, kun sielusi on herkkä aikajaksojen muutoksille, ei sinulla ole varaa olla heidän seurassaan jotka etsivät vain viihdykettä itselleen. Henkesi kaipaa resonanssia, vastavuoroisuutta, juurtumista, ei imartelua eikä pinnallista huomiointia.
Olet kasvanut yli suhteista jotka ruokkivat egoasi mutta kuihduttavat olemuksesi. Olet oppinut että henkesi kanssa yksin oleminen, koskemattomana, on parempi kuin olla muiden kanssa, samalla kun valosi hitaasti kuolee.
Olet nähnyt mitä tapahtuu kun pidät väärät ihmiset liian lähellä liian pitkään. Alat kyseenalaistaa oman syvyytesi, alat vaimentaa intuitiotasi säilyttääksesi rauhasi. Pienennät itseäsi, et siksi että haluaisit, vaan koska muiden energia ei kestä sitä täyttä olemusta joksi alat tulla.
Silloin viimein ymmärrät ettei henkesi ole vuokrattavissa, sitä ei voi lainata jollekulle joka ei kykene kantamaan sitä kunnioittavasti. Se ei ole valuuttaa jota vaihdettaisiin tykkäyksiin, taputuksiin, kumppanuuksiin. Henkesi on kotisi, eikä jokainen ansaitse saada avainta.
On vahvuutta tiedostaa oma arvosi ilman että julistat sitä. On voimaa siinä kun poistuu kaikesta. Ei vihan kera, vaan ymmärryksellä etteivät jotkut hyljeksineet sinua, vaan paljastivat vain kapasiteettinsa. Sinun kutsumuksesi oli yksinkertaisesti liian raskas heille nostettavaksi. Anna heidän mennä. Et ole kylmä, olet selkiintynyt, et ole etäinen, olet harkitseva, et ole varuillasi, olet armollinen.
Ja se armo joka ympäröi elämääsi, sitä ei voi selittää heille jotka eivät ole koskaan kantaneet mitään pyhää. He eivät ymmärrä miksi tarvitset hiljaisuutta, miksi vetäydyt, miksi et enää jaksa pinnallisia keskusteluja, miksi et ota osaa jokaiseen kokoontumiseen, miksi hymysi on pehmeämpi mutta rajasi tiukemmat. Sinä itse tiedät että rauha on kallisarvoista ja maksoit jo liian paljon menettääksesi sen nyt.
Tiedät etteivät lahjasi ole esiteltäviksi tarkoitettu, vaan sinun elämällesi tarkoitettu. Tiedät että läsnäolosi ei ole etuoikeus eikä palvelus kenellekään. Tiedät että aikasi on siemen ja vain hedelmällinen maaperä ansaitsee istutuksesi.
Joten liiku eri tavalla, ei ylpeydellä vaan tarkoituksenmukaisuudella. Et jahtaa, et anele, et esiinny ja viihdytä ihmisiä jotka ilmestyvät vain silloin kun loistat, mutta katoavat kun sielusi tarvitsee suojaa. Et selittele arvoasi heille jotka kohtelevat sinua kuin yhtä vaihtoehtoa. Et hukkaa syvyyttäsi keskusteluihin jotka eivät kosketa totuutta, koska olet oppinut että mikä on pyhää, sitä tulee hoitaa.
Ja sinä, rakas, olet pyhä. Naurusi, kyyneleesi, totuutesi, hiljaisuutesi, näkemyksesi, energiasi, kaikki kantaa jumalallista painoarvoa. Ja ihmiset jotka on sinulle tarkoitettu, tuntevat sen painoarvon. He eivät pelkää sitä, eivät yritä hyödyntää sitä, he kunnioittavat sitä, he ovat samanarvoisia sen kanssa, nostavat itseään sille tasolle. Ei koskaan tarvitse todistella samoin linjautuneille sieluille, että he arvostaisivat sitä mitä kannat.
Joten lepää tiedossa ettei herkkyytesi ole vika, se on filtteri. Se suodattaa pois heidät jotka haluaisivat valosi mutteivät kykene sietämään tultasi, jotka tulevat tyhjin käsin ja omistavin sydämin, jotka puhuvat uskollisuudesta mutta katoavat kun vaaditaan korkeaa moraalia.
Jäät yksin totuuden kera, että vähemmän ihmisiä ei tarkoita vähemmän rakkautta, että yksinolo ei tarkoita niukkuutta, että valikoivuus ei ole itsekkyyttä vaan henkistä suojaamista, hoivaamista. Joten salli henkesi pysyä harvinaisena, sielusi pyhänä, olemuksesi arvokkaana. Oikeat ihmiset eivät kohtele sinua mukavuutena, he tietävät kaiken henkesi arvon ja maksavat sen mielellään.
On ihmisiä jotka kävelevät elämän läpi kuin kantaisivat jotain näkymätöntä mutta raskasta. Tunnet sen siitä miten he liikkuvat, miten he miettivät ennen puhumista, miten he sanovat "ei" hiljaisella arvokkuudella. He eivät ole kovaäänisiä, mutta heidän läsnäolonsa on käskevää, eivät ole häikäiseviä mutta heidän olemuksensa viipyilee. He eivät yritä tulla nähdyiksi koska tietävät että heitä ei käytetä maailman hyväksi, vaan jotain korkeampaa tarkoitusta varten.
He ovat pyhien tehtävien suojelijoita, kantavat sisällään jotain pyhitettyä: näkemystä, kutsumusta, elämäntarkoitusta jota ei paineta käyntikortteihin tai huudeta katoilta, vaan kirjoitetaan jokaisen ytimeen.
Et aina näe sitä ensikatselulla. Saatat luulla heitä hiljaisiksi, vetäytyviksi, valikoiviksi, pidättyväisiksi, mutta todellisuudessa todistat sielua joka on opastuksessa. He kuuntelevat ohjeita joita maailma ei kuule, linjautuvat sellaisten sääntöjen mukaan jotka eivät aina tunnu järjellisiltä massojen mielestä.
Koska kun kannat jotain pyhää, et etene kuten toiset, et jaa joka ajatusta, et kulje jokaisen mahdollisuuden perässä, et anna jokaisen käden koskettaa sitä mitä muovataan sisälläsi.
Tehtävä vaatii hienotunteisuutta, ohjeet vaativat kurinalaisuutta, elämäntarkoitus on liian puhdas asetettavaksi huolettomiin käsiin. Jotkut saattavat kutsua sitä ylisuojelemiseksi, mutta kun sinulle on luotettu pyhä työ, sitä tulee suojella.
Pyhien asioiden vihollinen ei aina ole tuho, joskus se on paljastaminen, joskus liian varhaiset taputukset, joskus neuvo tehtävän ulkopuoliselta suulta. Joskus se on hyvä ihminen antamassa vääriä neuvoja, koska he eivät tienneet mitä kannat.
Joten suojelet sitä, suojelet ajatusta ennenkuin se tulee näkyväksi. Suojelet kutsumusta ennenkuin sitä juhlistetaan, suojelet suuntaa ennenkuin tie on edes selkeä. Et siksi että olisit peloissasi, vaan koska ymmärrät.
Suuruus kasvaa hiljaisuudessa, ennenkuin sitä koskaan nähdään julkisuudessa. Kohtu on hiljainen ennen syntymää, siemen puhkaisee tiensä maan läpi ennen kukoistusta. Öljy puristetaan hiljaisuudessa, ennenkuin se parantaa kansoja. Joten suojelet sitä. Et julkista kaikkea, et etsi vahvistusta muilta ihmisiltä, et tarvitse kymmentä mielipidettä ennenkuin tottelet kuiskausta.
Olet oppinut että mikä on pyhää, sitä ei voi jakaa huolettomasti. Jotkut unelmat eivät kuole koska ne eivät olleet pyhiä, vaan koska ne puhuttiin liian aikaisin, jaettiin liian laajasti tai niitä käsiteltiin jonkun sellaisen puolesta joka ei tunnistanut niiden painoarvoa.
Sinä olet nähnyt sen arvon, olet nähnyt miten kateus voi piilotella hymyn takana, miten manipulointi voi olla peiteltyä huolestuneisuutta. Olet nähnyt miten läheisyys ei aina ole turvallisuuden tae.
Joten nyt kannat tehtävääsi kuten pyhää kääröä, taiteltuna ja suljettuna, piilotettuna sydämesi lähelle. Ei pelosta, vaan kunnioituksesta. Ajoituksen kunnioittamisesta, antajan kunnioittamisesta, heidän ihmisten kunnioittamisesta jotka joku päivä hyötyvät siitä mitä synnytit.
Sillä kyse ei ole vain sinusta, se on asia joka tekee siitä pyhää. Pyhät tehtävät ulottuvat aina itsen ulkopuolelle, ne ovat isompia kuin yksi nimi, hetki, estradi. Ne ovat kutsumuksia jotka ulottuvat sukupolvien laajuudelle, jotka parantavat sukulinjoja, herättävät nukkuvia sieluja ja muuttavat jokaisen huoneen ilmapiiriä jota ne koskettavat.
Kun kannat sellaista voimaa, sinun täytyy kulkea tinkimättömänä, puhua varovaisesti, elää tarkoituksenmukaisesti, edetä eri tavalla. Koska pyhyys ei käy yhteen huolimattomuuden kanssa, pyhyys ei etene epätoivolla, se ei tyydy vain pinnalliseen suosioon. Pyhyys vaatii kypsyyttä, kärsivällisyyttä, viisautta, joskus sydämen särkymistä. Koska suojelijan polku ei ole helppo.
Tulee olemaan yksinäisyyden hetkiä jotka tuntuvat kestämättömiltä, hetkiä jolloin mietit jos kuulit sittenkin väärin, hetkiä kun odottaminen venyy niin pitkäksi että alat epäillä onko elämäntehtäväsi yhä olemassa. Näet muiden kirmaavan eteenpäin, toitottavan jokaista edistymistään, saavan suosionosoituksia, voittavan nopeasti. Ja sinä tunnet paikoillaan olon painon, pidättyneisyyden kivun.
Mutta se pidättyneisyys, hiljainen kuuliaisuus, näkymätön urotyö, se säilyttää öljyäsi, muotoilee ääntäsi, voimistaa perustaasi.
Koska kun aika tulee, kun aika on oikea ja maailma valmis, se mitä kannat, ei tule ilmi kuiskauksena vaan muutoksena. Ja jokainen joka aiemmin ylenkatsoi sinua, tulee näkemään miksi sinun tuli olla niin varovainen, niin hiljainen, niin vetäytyvä, suojeleva. He ymmärtävät miksi et lähtenyt mukaan joka tapahtumaan, tarttunut jokaiseen tilaisuuteen, miksi jätit jotkut tietyt piirit ja kasvoit ulos tietyistä keskusteluista. He tulevat ymmärtämään ettet piilotellut, vaan kunnioitit. Kunnioitit sitä painoa joka asetettiin sisällesi, kunnioitit hiljaisuutta joka salli sinun kypsyä, suunnitelmia joita muut eivät ymmärtäneet.
Ja kun se viimein vapautetaan, kun näkemyksesi tulee näkyväksi, ihmiset kutsuvat sitä voimaksi, viisaudeksi, armoksi. Mutta sinä tiedät totuuden että se syntyi kurinalaisuudesta, vihkiytyneisyydestä, tuskasta, myöhäisiltojen kamppailusta epäilyksen kanssa, aamuista jotka täyttyivät rukouksilla ja tavanomaisista päivistä joita sävytti kuuliaisuus. Tiedät sen hinnan.
Siksi et koskaan käsittele jonkun toisen pyhää työtä arvostamattomin käsin. Tunnistat painoarvon toisissa, suojelet heitä samoin kuin jouduit suojella itseäsi. Muutut turvapaikaksi näkijöille, profeetoille, unelmoijille, parantajille. Koska kerran suojelit omaa elämäntehtävääsi, suojelet myös vaistonvaraisesti toisten pyhyyttä.
Puhut vähemmän mutta olemuksesi kertoo enemmän. Annat neuvoja varovaisesti, koska ymmärrät miten haavoittuvia pyhät asiat ovat varhaisvaiheessa. Kuuntelet syvästi, koska ymmärrät miten muutamat tilanteet todella parantavat sielun. Johdat lempeydellä, koska olet kärsinyt sen tuskan kantaessasi jotain painavaa, eikä kukaan voinut auttaa.
Tämä on se salainen siunaus suojelijan polulla. Et vain synnytä sitä elämäntarkoitusta, muutut kätilöksi toisten elämäntarkoituksissa, koska kunnioitit painoarvoa, et vain pelkästään selviytynyt siitä. Et vain pidellyt sitä elämäntarkoitusta, pidit sen pyhänä. Ja nyt maailma saa maistaa kypsää hedelmääsi jota suojelit suojassa.
Jokainen ei ymmärrä matkaasi, mutta he tunnistavat jotka kantavat salaista työtä mukanaan. He tuntevat olonsa turvalliseksi luonasi, löytävät levollisuutta olemuksestasi, ja tietävät että tämä on erilaista. Se ei vain loista, vaan hoivaa, se ei vain puhu heidän kuunnellessaan, ei ainoastaan unelmoi heidän suojellessaan.
Sillä joitakin kutsutaan kantamaan, toisia suojelemaan sitä mikä kantaa meitä kaikkia. Sinä olet se jälkimmäinen, olet pyhien tehtävien suojelija.
Elämässä on jaksoja jotka eivät niitä eläessä käyneet järkeen, kun puhelin hädin tuskin enää soi, kun ovet pysyvät kiinni, kun huomiovalo suuntautuu toisaalle. Istut hiljaisuudessa ajatustesi ympäröimänä, miettien miten elämä on unohtanut sinut, onko taivas jättänyt nimesi pois listasta. Ihmettelet miksi mahdollisuudet katosivat, ihmiset ajautuivat pois luotasi, jopa energiasi tuntuvat haudatun viivytyksen painon alle.
Ja kaiken sen alla piilossa jokin sisälläsi kuiskaa. Ei sinua rangaista, sinua valmistellaan. Koska se mitä on tulossa, vaatii vahvimman version sinusta. Sinua vahvistetaan, venytetään, työstetään, hiotaan. Ei siksi että olisit epäonnistunut, vaan koska uusi jakso vaatii sinulta enemmän kuin mitä koskaan olet joutunut antamaan. Ei enemmän suoritusta, vaan läsnäoloa, ei enemmän kiirehtimistä vaan parantumista, ei enempää työstämistä vaan maadoittumista. Sinua rakennetaan joksikin joka ei romahda sen alla mitä on tulossa.
Koska tulevaisuus jota kohti kuljet, ei tarvitse potentiaaliasi, vaan kapasiteettiasi. Mahdollisuus on kipinä, mutta kyky on säilytyspaikka, potentiaali on lupaus mutta kyky on valmiutta. Ja nyt elämääsi kaiverretaan syvemmäksi kulkuvälineeksi, että se voisi pidellä sitä valtavuutta mitä tulee seuraavaksi. Jokainen viivytys, kiertotie, yksinäinen yö, hioo sinua. Ei riko sinua vaan muotoilee.
Olet rukoillut lupausta, mutta Jumala rakentaa selkärankaasi. Olet pyytänyt laajentumista, mutta taivas on valmistellut sinua kestävyyteen. Olet rukoillut seuraavaa tasoa, mutta seuraava taso vaatii erilaisen version sinusta itsestäsi.
Sellaisen jota ei heilauta meteli, joka ei kadota energiaa sellaisten ihmisten miellyttämiseen, joka ei enää vaihda omaa harkintaa yleiseen hyväksyntään. Sinusta tulee horjumaton, sellainen henkilö joka voi kävellä tulen läpi ja tulla ulos tuoden viisautta savun sijaan. Henkilö joka ei vain ainoastaan selviydy myrskyistä, vaan ymmärtää niitä. Joka oppii tanssimaan sateessa, ei siksi että se on runollista, vaan koska se on valmistelua. Sinua maustetaan yksinäisyyden jaksoissa, että sitten kun puhujakoroke tulee, et luhistu sen paineen alle. Sinua vahvistetaan hiljaisuudessa, että kun maailma kuuntelee, puhut kokonaisuudesta käsin.
Tämä prosessi ei ole rangaistus, se on säilytystä. Sinut vedetään pois tiettyjen ihmisten seurasta, ei siksi että he olisivat pahoja, vaan koska he eivät voi tulla sinne minne sinä olet menossa. He ruokkivat mukavuuttasi, eivät kutsumustasi, huolehtivat menneisyydestäsi, eivät potentiaalistasi. Joten heidät tuli vapauttaa. Ei ylenkatseella vaan arvostuksella.
Koska kun elämäntehtävä kutsuu, häiriöiden tulee poistua. Tämä on pyhä erottelu. Se on tuskallista, hämäännyttävää ja tuntuu kyllä henkilökohtaiselta, mutta on tarkoituksellista. Jotkut yhteydet on tarkoitettu väliaikaiseksi, että juuresi voisivat tunkeutua syvemmälle ilman häirintää.
Et kasva pitkäksi tavoittelemalla ylös yksin. Kasvat vajoamalla syvemmälle ensin. Ja nyt juuri se on sitä mitä teet. Kulkeudut syvemmälle kurinalaisuuteen, parannukseen, selkeyteen. Sillä ulkokultainen voima ei kestä pyhiä tehtäviä. Puolinaiset omistautumiset eivät kestä missiosi voimakkuutta. Sinun täytyy olla täysi. Täynnä näkemystä, harkintaa, linjautumista.
Eikä vain esiintymislavalla, vaan salassa. Hiljaisina tunteina, kun kukaan ei ole katselemassa, kun ei ole tarjolla aplodeja, kun spottivalo ei loista, siellä todellinen kyvyykkytesi rakentuu. Ja se rakentaminen on pyhää.
Sinulle opetetaan luottamusta sisäiseen tietämiseesi, että kuulisit sen kuiskeen metelin läpi, ei luottamaan reaktioon vaan paljastukseen.
Sillä siellä minne olet menossa, ne eivät ole kykysi jotka pidättelevät sinua, vaan totuutesi. Sisäinen linjautumisesi, tunnit joita kukaan ei nähnyt, rukoukset joita kukaan ei kuullut, tuska jota kukaan ei ymmärtänyt.
Voima joka on rakennettu pimeydessä, sallii sinun loistaa valoasi, ilman että menetät itseäsi. Sillä mitä hyötyä on noususta, jos hukkaat perusolemuksesi? Mitä hyvää on menestyksessä, jos sielusi kärsii? Mitä hyvää on aplodeissa jos et kuule enää omaa ääntäsi?
Joten sinua lujitetaan, ei tehdäksesi vaikutusta, vaan että kestäisit. Että pysyisit maadoitettuna kun huomion tuulet alkavat puhaltaa. Että pysyisit pehmeänä kun kritisointi satuttaa. Että pysyisit selkeänä mielessäsi kun eri mahdollisuudet sekoittavat.
Olet oppimassa miten pysyä itsessäsi, totuudessasi, pyhällä polullasi. Eivätkä ne oppitunnit ole glamouria, ne eivät tule mukavuuteen käärittynä. Ne tulevat kyynelten kautta, vapauttamisen kautta, hiljaisen kivun kautta, sen viiltävän ymmärryksen kautta että ihan jokainen ei voi tulla mukanasi. Ja se on ok. Opit siunaamaan sitä mitä jätit taa, vaikka kumarrat sitä mitä on edessä.
Sillä edessä oleva on suurempaa kuin nykyinen sinä voisi kantaa. Siksi elämä verryttelee sinua juuri nyt. Näkemyksesi tulee sopia ääneesi, juuresi tavoitteeseesi, sielusi esiintymislavaasi.
Se ottaa aikaa, se on erämaa, se vaatii lujittamista. Joten jos tunnet että elämä riisuu sinua paljaaksi, se on vain siksi että sinua puetetaan jollakin uudella. Jos tunnet että maaperä allasi muuttuu, se on vain siksi että perustustasi päivitetään. Jos tunnet ettei mitään tapahdu, luota että kaikkea tapahtuu pinnan alla. Älä kiroa koteloa, jos vielä et näe siipiä. Älä ylenkatso hiljaisuutta, vain siksi ettet kuule aplodeja, älä kiirehdi prosessia vain koska muut liikkuvat nopeammin.
Tämä on sinun pyhä muutoksesi, valaistumisesi, ja se ottaa aikaa. Joten kunnioita vauhtiasi, kunnioita hiljaisiakin jaksoja, rajojasi, lepoaikoja, vaistoasi. Et ole jäämässä jälkeen, linjaudut. Ei sinua unohdeta, sinua lujitetaan. Ei sinua viivästytetä, sinua syvennetään.
Koska kun tulevaisuus saapuu - ja se saapuu - se vaatii sinulta kaiken. Ei sirpaloitunutta versiota, ei esiintyjä versiota, ei loppuun palanutta versiota. Vaan parantunutta, kokonaista, sitä joka kykenee käsittelemään sitä armollisesti, joka kykenee kantamaan sitä tinkimättömyydellä, joka ei vain nouse vaan pysyy. Siksi sinua lujitetaan. Sillä se mitä tulee, ei vain muuta elämääsi. Se vaatii kaikkea sinussa vaalimaan sitä hyvin.
Ja kun se saapuu, olet valmis. Et vain täynnä potentiaalia, vaan kykyä.
Anna heidän miettiä miksi katosit. Anna heidän moittia hiljaisuuttasi, anna heidän väärinkäsittää yksinäisyytesi. Ei sinua koskaan tarkoitettu monille ymmärrettäväksi. Sinua erotettiin suuruuteen. Joten kulje polkuasi pää ylhäällä ja sielusi ankkuroituna. Koska sinut on valittu, heimosi tunnistaa sinut ilman että puhut mitään. Jaksosi tulee eteesi ilman pakottamista ja valosi nousee ilman tarvetta esiintymislavalle.
Pysy harvinaisena, pysy pyhänä, pysy eroteltuna."
